Masentuneena (uudessa) parisuhteessa
En oikein tiennyt, mikä olisi paras otsikko. Haluan puhua eron jälkeisistä ajatuksista ja havainnoista, masennuksesta, uudesta parisuhteesta ja siitä, miten ne kaikki liittyvät toisiinsa.
Olen ollut masentunut varmasti ainakin jo kaksi vuotta, ellen pidempäänkin. Ei silti tunnu, että saisin sanoa näin, koska YTHS:n yleislääkärin sanat ovat jääneet päähäni pyörimään: ”Et sä ainakaan tällaisen lyhyen käynnin perusteella vaikuta ollenkaan masentuneelta.” Niin, etkö sen juuri itsekin sanonut? Lyhyen käynnin. Olisiko pitänyt itkeä lohduttomasti vastaanotolla? Mulla sattui silloin olemaan hyvä päivä, mutta kerroin silti rehellisesti, millaista elämäni on ollut. Minusta on vaarallista ajatella, että masentunut ei saisi koskaan olla hyvällä tuulella. Ehkä kuitenkin pitkään jatkunut turta ja tyhjä olo kertoo enemmän.
Yksi masennusta ylläpitävä tekijä on ollut huono parisuhde. Ei se aina ollut huono, mutta jälkeen päin olen ihmetellyt, miksi olimme niin kauan yhdessä. Meillä oli lähes aina mukavaa, mutta ehkä ennemminkin kaverimielessä. Ensimmäisen kerran kuulin sanat ”rakastan sinua”, kun pohdin eroa loppukesästä. Ehkä tämä antaa jo osviittaa siitä, miksen ollut kovin tyytyväinen. En jaksa tätä suhdetta sen enempää nyt avata, mutta se on jättänyt minuun monenlaisia jälkiä. Olen tuntenut itseni hylätyksi, enkä yrityksistäni huolimatta saanut toista panostamaan suhteeseen. Sanat ”No kun sä et enää ole yhtä iloinen kuin ennen” eivät auttaneet selviämään vaikeuksista. Toistuvat muutaman kuukauden pituiset selibaatit eivät juuri lisänneet itseluottamustani. Siivoaminen ja ruoanlaitto eivät kuulu minun käsitykseeni yhteisestä ajasta. Kun toinen vain pelaa tietokoneella aamusta iltaan, on olo varsin arvoton.
Pienenä yllätyksenä minulle tuli, että poikaystäväni olisi halunnut jatkaa kanssani ja ero tuli hänelle lievänä yllätyksenä. Eron jälkeen ajattelin, että on pakko saada pää kuntoon ennen kuin seuraavan kerran olisin läheisissä väleissä jonkun ihmisen kanssa. Tutustuin kuitenkin erääseen mieheen, jonka kanssa meillä ei ollut tarkoitus ruveta mihinkään vakavampaan. Toisin on kuitenkin käynyt. Voisi sanoa, että olemme seurustelleet koko kevään.
Uudessa suhteessani olen tuntenut itseni hyväksytyksi, halutuksi, hauskaksi, kauniiksi ja fiksuksikin. Viihdymme hyvin toistemme seurassa, ja minusta on ihanaa, että hän ottaa vaikkapa kaupungilla kädestäni kiinni, sanoo muruksi tai kehuu kampaustani kauniiksi. Kuulemma vartalonikin on kuin veistos! Olin erityisen yllättynyt siitä, että hän muisti, mikä mekko minulla oli päälläni, kun tapasimme ensimmäisen kerran. Mikä mies! Lienenkö koskaan tavannut yhtä hauskaa, huomaavaista, viisasta ja ihanaa miestä. Joku muu olisi voinut kokea masennukseni luotaantyötäväksi, mutta onneksi mies osaa katsoa sen läpi, eikä ole hätkähtänyt sitäkään, kun kerroin aloittavani psykoterapian. Välillä mietin, että enkö ole vaikea ja hankala kumppani, mutta kuulemma olen maailman helpoin ihminen. En oikeastaan koekaan, että olisin hankala tyttöystävä, ovathan ongelmat oman pääni sisällä. Joskus mies kysyikin, että haluaisinko muka olla sellaisen henkilön kanssa, joka ei antaisi minun olla sellainen kuin olen.
Kaikesta huolimatta yksin ollessani murehdin ja ylianalysoin. Ensin sitä, että no ollaanko me parisuhteessa vai ei. Nyt sitä, että hän saattaa joutua muuttamaan muualle, eikä ole varma, jaksaisiko panostaa kaukosuhteeseen. Pakkohan mussa on siis olla jotain vialla, jos hän ei jaksaisi edes yrittää. Ja kun ei ilmeisesti edes ole, kuulemma olen täydellisin nainen, jonka hän on koskaan tavannut. Sitä en sitten ymmärrä, että miksi pitäisi heittää hanskat tiskiin jo etukäteen. Mietin, että teenkö itselleni vain hallaa olemalla tässä suhteessa. Molemmilla on kuitenkin toistemme seurassa luonnollinen ja hyvä olo, enkä hänen seurassaan murehdi tulevaisuutta juurikaan. Mutta ehkä en vain ole tarpeeksi tärkeä, ja taas minut hylätään.
En varmaankaan ollut ollenkaan valmis uuteen suhteeseen, mutta miten sitä voisi sulkea niin ihanan ihmisen pois elämästään vain siksi, ettei ole valmis? Mitä edes tarkoittaa olla valmis suhteeseen? Ei ihminen ole koskaan valmis.
Sekavahan tästä kirjoituksesta tuli, mutta kylläpä oli hyvä saada näitä asioita pois päästä pyörimästä.
