Taas mentiin! Suomalaiselle tutumpi vaihtoehto on mennä tunnissa Tallinnaan. Buenos Airesista lähetään tunnissa laivalla Uruguayn Coloniaan. Argentiinan päässä chekkauksessa virkailijachico otti aivan laskimen esiin, koska oon tullut Argentiinaan tammikuussa 90 päivän turistiviisumilla. Uruguayn reissuun lähdin, kun koitti päivä 89, että ei mitenkään läpinäkyvä visarun?! Passintarkastus suju samaan tyyliin, kuin lentokentällä eli otettiin kuva ja sormenjälki. Ja sitten siitä setä ohjeisti toiselle tiskille, missä toinen virkailija leimas mut jo saapuneeks Uruguayhin. Jo siis ennen, kun olin astunut ees laivaan. Toisaalta kätevää, saa samalla hoidettua molemmat ja laivasta pääsee jatkaan kukin omille teilleen ilman uutta passintarkastusta.

Ja mikä söpönen pikkukaupunki siellä odottikaan! Tässä aivan lähdin wikipediasta faktoja tarkistaan, niin Colonia del Sacramentossa on asukkaita rippasen yli 26 000 ja sen historiallinen kaupunginosa on julistettu Unescon maailmanperintökohteeksi. Jännä, että tuntukin aivan rauhan tyyssijalta hektisen suurkaupungin jälkeen. Satamasta lähin käveleen dollarin kuvat silmissä kohti kaupungin pankkiautomaatteja. Uruguaysta saa siis nostettua USA:n dollareita, jotka voi sitten Argentiinassa vaihtaa blue ratella eli paremmalla kurssilla argentiinan pesoiksi. Toista se on täällä, missä automaatista heruu vaan pesoja huonolla kurssilla. Ja tätä harrastetaan paljon! Kuulemma myös osa argentiinalaisista avaa pankkitilin Uruguayhin. Jos heille maksetaan esim. palkka dollareina, he käyvät Coloniassa nostamassa dollarit ja vaihtavat ne paremmalla kurssilla. Tällä hetkellä virallinen dollarin kurssi on erään sivuston mukaan 8.80 ja bluella 12.59. Ymmärrätte varmaan pointin?

Itselläni oli aikaa tutustua tähän rauhoittavaan rantamaisemaan kuuden tunnin ajan ja se oli kyllä aivan riittävästi. Ja eiköhän ensimmäisessä kadunkulmassa, kun satamasta lähdin käveleen kuulunut miesten naurua toiselta puolen katua ”Kato, Roxette!”. Roxette on ollut varmaan suursuosiossa tällä mantereella, koska alkaa jo sormet loppuun, kun lasken kertoja monesti oon saanut siitä kuulla. Mutta kuten jo totesin, niin aivan ihanan rauhallinen paikka. Kaduilla kun käveli, tuntu kuin olis ollu hidastetussa filmissä. Kellään ei ollu kiire, autot anto tietä katua ylittäessä ja yksiäkään liikennevaloja en nähny. Arkkitehtuuri oli aivan ihastuttavaa, pieniä söpösiä erivärisiä taloja vierivieressä. Mun visiitille sattu upea päivä säiden puolesta, ihana katsella sitä pitkää rantamaisemaa ja tyyntä vettä auringon paistaessa. Ihan loistava pakokeino suurkaupungin hektisyydestä!

Sitten koitti kotiinlähdön aika ja jouduinkin oikein toisen asteen kuulusteluun Uruguayn päässä. Ensin taas chico leimas mut Uruguaysta ulos ja anto mun passin vanhemmalle kollegalleen, joka leimas mut Argentiinaan. Hän kysy, missä hotellissa asun ja vastasin, että mulla on asunto. Kaikenlisäks mun passihan on täynnä Argentiinan leimoja viime vuoden reissuista ja hän kattokin, että oon tullu jo edellisvuoden huhtikuussa maahan. Sitten tiedusteltiinkin jo, onks mulla DNI:tä eli paikallista henkilöllisyystodistusta. Siinä sitten selvensin, että eeii kun en oo jäämässä, että tammikuussa tulin ja palaan pian Suomeen. Hetken aikaa se siinä viä mua höykyytti kysymyksillään, kunnes toivotti leveen hymyn kera hyvää matkaa. Tuli kyllä aivan vilunkiolo! Kaiken kruunas laivamatka kotiin pienellä tonnikalapurkilla kauheessa tuulessa ja aallokossa. Terminaalissakin tuli otettua vähän ristiaskelta, kun keinu niin. Kiitin kyllä onneeni, kun kotioven avasin. Sen verran oli seikkailun tuntua ilmassa. Mutta en voi kun lämpimästi suositella tekeen päiväreissun Uruguayhin, jos täälläpäin maailmaa matkustaa. Se oli söpön erilainen!