Kulttuurien kohtaamisia kuntosalilla
Tänään aamulla salilla jumpan alkua odotellessa aloin tuumaileen näitä kulttuurieroja. Siis ensinnäkään aikatauluthan nyt ei oo täällä niin justiinsa. Niinkuin tänäänkin se tunti jonka piti alkaa 10.30, alkoi 10.40. Ohjaajat tulee usein myöhässä ja kuten kulttuuriin kuuluu, heipataan tutut ja kysellään päällimmäiset kuulumiset. Buenos Airesissa tervehditään antamalla yksi poskisuudelma. Kuulemma jossain paikoissa maaseudulla annetaan kaksi. Tuntien tahti on myös mielestäni verkkaisempi ja taukoja pidetään enemmän. Ei sillä, kyllä täällä hiki tulee. Tänäänkin oli aamusta vain 23 astetta lämmintä, mutta koska täällä on niin kostea ilma, se tuntuu todella raskaalta. Ja muuten tuolla salilla missä käyn, viedään tunnin jälkeen patjat salin ulkopuolelle, jossa siistijä desinfioi ne. Nerokasta!
Salilla ollessani oon saanut todella paljon katseita, kun vaihdan kenkäni. Täällähän siis ihmiset käyttävät kenkiä kotona sisällä ja niillä samoilla lenkkareila millä sinne salille tullaan, myös jumpataan. Itsellänikin usein on lenkkarit jalassa salille mennessäni, mutta tietysti vaihdan ne sisäkenkiin, niinkun meillä tapana on. Tänään sitten sellainen superherttainen pappa, joka käy kanssani bodycombatissa vaikka ikää mittarissa on varmaan lähemmäs jo 80v, ihmetteli tätä mun kenkienvaihto-episodia. Kerroin, että me emme käytä ylipäätään kenkiä sisällä kotona emmekä jumppaa ulkokengissä. Kun hän kuuli minun olevan Suomesta, hän alkoi ylpeänä esitellä Polar-sykemittariaan ja totesi, kuinka hienoa teknologiaa Suomesta tuleekaan. Hauskinta tässä meidän keskustelussa ehkä oli, että hän jutteli minulle englanniksi ja vastasin jotenkin automaattisesti espanjaksi. Ihan mahtavia kohtaamisia!
Muutenkin täällä tuntuu olevan enemmän yhteisöllisyyttä. Suomessa saatat käydä viikoittain samalla jumpalla jonkun kanssa ja samalla mietit, että pitäisiköhän nyt moikata. Ja jätät kuitenkin moikkaamatta, koska ettehän te tunne ja ei kai nyt tuntemattomia moikata?! Täällä tullaan höpötteleen ja antaan suukkoja, heipataan vaikkei tunneta. Ja ainakin itelleni tästä tulee ihan tosi hyvä mieli! Tietysti kiinnitän täällä ihmisten huomion erilailla, kun olen niin vaalea, että ihmiset varmaan muistaa paremmin. Mutta luulenpa, että ei meillä Suomessa näin hyvin oteta ulkomaalaisia vastaan. Ja se on harmi, koska tää on yksi iso syy miksi täällä on minulla niin kotoisa olo. Ihmiset ovat kiinnostuneita ja välittävät.