Haaveet kaatuu

Kyllä mää sanon, että on tää elämä vaan jännittävää. Odotin tätä reissua, kun kuuta nousevaa, olinhan kuukauden ajan tehny hurjasti suunnitelmia ja ajattelin, että NYT. Tästä tulee mun elämän kevät. Ihan ilman sen suurempaa tuumailua olin varannut lennot ja kaikki oli järjestyny paremmin kun hyvin. Kaikki paitsi työpaikka oli valmiina odottamassa. Mutta mitäs sitten, kun ne kaikki unelmat mistä oot haaveillu romuttuu hetkessä. Siinä sitten ollaan kyynel silmässä todella kaukana kotoo. Ja ei, tää ei ollu enään se onnenkyynel. Tuntuu, että tässä neljän päivän aikana koko elämä on kääntynyt aivan päälaelleen, enkä todellakaan tiedä mitä aion tehdä. Mun Coelhon kalenterikin alko suoraan sanottuna ryppyileen mulle:

”Kun menetämme otteen elämään, sitä alkaa hallita kohtalo.”

Kyllä mää sanon sulle kohtalo, että nyt ei oo sopiva hetki alkaa mouhoon! Tuntuu ihan hurjalta olla toisella puolen maapalloo yksinään mieli maassa. Vaikka onhan täällä toinen mini muutaman korttelin päässä tukena ja turvana. Mutta silti. On se aivan eri asia olla kotoisassa Suomessa tutuissa ympäristöissä tuttujen ihmisten keskellä vaikka kuinka olis surumieli. Mutta täällä se yksinäisyys ja kurjuus oikein korostuu. Ja impulsiivisena persoonana teen päätökset todella nopeasti ja täysin tunteella. Hyvä etten oo varannu jo lentoja takasin Suomeen huomiselle! Onneks oon asuntoa jo maksanut kaks kuukautta etukäteen, niin on pakko pysähtyä ja miettiä mitä elämällään haluaa tehdä. Ei se pakeneminen ja maiseman vaihtaminen aina oo se paras vaihtoehto. Uskon erittäin vahvasti siihen, että kaikella on tarkotuksensa ja ei elämää voi suunnitella etukäteen. Vaikka se onkin kivaa ja miettikää jos saiskin elää omassa täydellisessä maailmassa! Ei, vaan täytyy ottaa vastaan se mitä tulee ja sopeutua siihen. Asioilla on tapana järjestyä. Ja eikös joku viisas oo sanonut, että on lottovoitto syntyä Suomeen. Sinne voi aina palata ja siellä pääsee kyllä todella nopeasti taas mukaan siihen oravanpyörään. Halusin oikeestaan kirjottaa tän sen takia, että vaikka oon iloinen ja elämänmyönteinen, peruspositiivinen likka, niin ei Cebukallakaan aina oo hauskaa. Mutta se on elämää, arvaamatonta ja yllättävää.

Ja hei kohtalo, täsä mä olen!!