Paluu siniselle laguunille
Viime sunnuntaina teimme retken Venetsian karnevaaleille. Tällä kertaa kaupunki näytti aivan uuden puolen itsestään, enää ei ollut tietoakaan siitä kylmästä ja autiosta kaupungista, jossa olin kuukausi sitten. Nyt oli lämmintä ja koko kaupunki oli niin täynnä ihmisiä, että puolen päivän aikaan pääsystä Piazza San Marcolle oli turha edes haaveilla – kaikki sinne johtavat kadut olivat tukossa.
Ihana valo ja ihanat tyypit.
Piknikillä juotiin lämmintä valkkaria suoraan pullosta. Ohi kulkeva vanha nainen pysähtyi kohdallemme ja huokaisi hymyssä suin: ”Ollapa kolmekymmentä vuotta nuorempi.”
Upeita asuja näkyi kaikkialla!
Upea auringonlasku ja kosminen kissa (yllä). Poliisien univormut ovat ilmeisesti jokaisessa kaupungissa erilaiset, mutta useimmiten niistä tulee mieleen 1960-luvun Britannia.
Ihmismassa velloi samanlaisena silmänkantamattomiin. Päivän mittaan välillä oli pakko lähteä harhailemaan sivukujille vain siksi, että edes hetkeksi pääsisi kävelemään vähän väljemmille vesille. Tämä ruuhkainen Venetsia miellytti minua kuitenkin enemmän kuin talvinen pysähtyneisyys, mutta en suosittele vierailua karnevaaliaikaan niille, joita tungos ahdistaa.
Söpö ravintola, jossa syötiin pitsaa ja pastaa, tai mitä näitä terveellisiä nyt on.
Öinen maisema Rialton sillalta.
Illalla eksyimme vielä Rialton torireiveihin. Olimme aivan uupuneita pitkästä päivästä ja laahustimme jo takaisin kohti bussia toivoen, että yhteiskyyti takaisin Sienaan lähtisi hieman aiemmin, kun kuulimme erään kulman takaa kovaa jumputusta. Päätettiin mennä katsomaan, ja eräällä torilla oli käynnissä villit juhlat. Karnevaaliasuiset ja -tunnelmaiset paikalliset tanssivat elektron tahtiin, ja sinnehän mekin sit jäätiin viimeiseksi tunniksi riehaantumaan muun muassa tämän yksisarvisen ja oopperan kummituksen kanssa.
Hauskaa viikonloppua! Meillä on huomenna edessä muutto Firenzeen, seuraavaksi siis kuulumisia sieltä!
-Karoliina