All roads lead to Rome

Edellisviikonloppuna oli Sienan kielikurssiporukan jälleennäkeminen Roomassa! Meitä oli kaupungissa kolmisenkymmentä; tosi moni oli siis päässyt paikalle. Minä ja neljä muuta vuokrasimme viikonlopuksi asunnon Pigneton kaupunginosasta, joka osoittautui kaikin tavoin the place to beksi, vaikka olikin melko kaukana keskustasta. Alue oli edullinen ja nuorekas, täynnä pikku ravintoloita, toreja, konsertteja ja baareja. Kulkuyhteydetkin pelasivat hyvin läpi yön, suosittelen!

Ensimmäisenä päivänä suuntasimme Pantheoniin, jonka olin aiemmin nähnyt vain yöaikaan ulkopuolelta, kun olimme kavereiden kanssa sillä pahamaineisella reilireissulla viisi vuotta sitten. Silloin en ehtinyt sisään, mutta nyt marssin sinne päämäärätietoisesti heti yhdeltä, jolloin valo kuulemma osuu rakennukseen kaikkein kauneimmin. Ja kaunistahan siellä tosiaan oli! On kyllä ihme juttu, että niin hienoon paikkaan kuin Pantheoniin pääsee sisään jonottamatta ja täysin ilmaiseksi!

Maisemia Castel Sant’Angelolle ja linnan edustalla olevalta sillalta joelle.

Lauantaina päätimme kaikki pukeutua Justinan kauniisiin kesämekkoihin, kun oma vaatekerrasto alkoi kyllästyttää. Kävimme myös Frida Kahlon taidenäyttelyssä, joka oli mielenkiintoisin pitkään aikaan näkemäni! Näyttely oli rakennettu tosi taitavasti ja taiteilijan elämästä kertovat tarinat kirjoitettu mielenkiintoisesti.

Muutama vuosi sitten oli vierailemassa kaverini luona Rostockissa ja matkan viimeisenä päivänä suuntasimme aamutuimaan Berliiniin juurikin tuota samaista näyttelyä katsomaan. Matkan Rostockista Berliiniin piti kestää pari tuntia – vaan kuinkas kävi, juna hajosi! Saavuimme kaupunkiin illansuussa, kun museo oli jo suljettu, ja seuraavana aamuna lento Suomeen lähti ennen museon aukeamista. Tough luck, nyt kävi onneksi parempi tuuri kun näyttely sattui Roomaan samaan aikaan kuin me.

Maisemia Villa Borgheselta Piazza del Popololle.

Piknikillä Laurien soitteli ukulelea (?).

Aamiaispaahtiksia. (Suuret huvit, suuri nälkä.)

Valtoimenaan kukkiva unikkopelto on vielä näkemättä, mutta tässä oli jo vähän yritystä.

Kävimme ruusupuutarhassa.

Trasteveren ihanassa kaupunginosassa tuli kierreltyä monta tuntia.

Trasteveresta löytyi myös Annan toteemieläin, tämä kissa. Kotiin tullessani näytin kuvaa Annalle ja hihkuin löytäneeni hänen kaksoisolentonsa Roomasta. ”Eikö olekin itseriittoisin ikinä näkemäsi kissa?!” selitin innoissani. Annan kulmakarvat nousivat hiusrajaan kun yritin sitten selittää, että kissa oli mielestäni siis nimenomaan ihailtavan omanarvontuntoinen, ei suinkaan itseriittoinen… Lopulta tulimme yksimielisyyteen siitä, että yhdennäköisyyttä oli kuitenkin havaittavissa. :)

Vatikaanissakin tuli taas aiheutettua pahennusta liian lyhyillä mekoilla!

Come il Lattesta sai parasta koskaan syömääni jäätelöä. Kokemus alkoi sillä, että sanoin myyjälle valitsevani itse tehdyn vohvelin. Haluaisinko kenties suklaata vohvelin sisälle? Vaaleaa vai tummaa? Mitkä kolme makua haluan tuuttiin? (Valitsin ricotta-viikuna-valkosuklaan, sitruunan ja omena-mintun, minkä lisäksi sohin lusikallani vimmatusti muiden pistaasi-, kirsikka- ja jugurtti-vanilja -makuihin.) Tämän jälkeen tulikin vaikea valinta: minkä makuista kermavaahtoa jäätelön päälle? Vanilja, suklaa tai basic? Saako päälle vielä valuttaa suklaata? Entä keksiä? (Arvannette, että vastaus kaikkeen oli kyllä.) Ja kaiken tämän jälkeen lysti kustansi neljä euroa. En voi Suomessa enää ikinä syödä jäätelöä, sori vaan Valio…

Sunnuntai-yöllä istuttiin Fontana di Trevin rauhallisilla portailla samalla haikeina siitä, ettemme kenties koskaan enää tapaa, ja samalla onnellisina siitä, että viikonloppu oli ollut niin onnistunut.

Maanantaina ennen kotiinlähtöä käytiin vielä Forum Romanumilla ja Colosseumilla, joihin niihinkin pääsi sisään ihan jonottamatta.

Vaikka Rooma on valtaisa kaupunki ja siirtymiseen paikasta toiseen voi joutua varaamaan tunninkin, niin kaupunki ei kuitenkaan tuntunut samalla tavalla ruuhkaisalta kuin Firenze. Edes Colosseumilla sisällä ei ollut yhtä ahdasta kuin Firenzen keskustan kaikilla kaduilla! (Täällä myydäänkin sellaisia t-paitoja, joiden slogan kuuluu ”If it is tourist season, why can’t we shoot them?”)

Loppukevennyksenä vielä pari kuvaa kesältä 2009. Onneksi en tällä kertaa ollut ihan yhtä väsynyt kuin viimeksi Roomassa käydessäni. :)

Viimeksi näimme kaikki nähtävyydet yöllä, koska elokuinen Rooma oli päiväsaikaan kerta kaikkiaan liian kuuma mihinkään muuhun kuin paikallaan makoiluun. Colosseum on kuitenkin itse asiassa mielestäni paljon kauniimpi yöllä!

Täällä lähentelee lämpömittari tälläkin hetkellä jo kolmeakymmentä – elokuun tullen meistä on jäljellä märkä lätäkkö vain… Mutta kuulemani mukaan siellä Suomessakin on helle, toivotan sinne siis aurinkoisia päiviä!