Lähtöjännitystä
Heippa kaikille! Tämä blogi on kertomus minun ja Annan puolen vuoden opiskelijavaihdosta Italiassa. Kirjoitamme blogiin vuorotellen, säännöllisen epäsäännöllisesti kun kerrottavaa on. Itse lähden matkaan tasan kahden viikon päästä sunnuntaina, Anna puolestaan on jo Venetsiassa kuukauden kestävällä kielikurssilla. Lennän ensin katsomaan Annaa ja uppoavaa kaupunkia viikoksi, sitten muutamme Sienaan, jossa minulla on kielikurssi helmikuun ajan. Lopulta päädymme maaliskuun alussa Firenzeen, jossa asumme ja opiskelemme yliopistossa kesään saakka.
Lähtöjännitys ja -innostus vuorottelevat sopuisasti keskenään. Eniten jännittää ehkä kieli, sillä osaan italiaa hyvin vähän, ja luultavasti noin puolet yliopiston kursseistani on kuitenkin italiaksi. Ja niissä on lisäksi suullinen tentti! Olen lohduttautunut ajattelemalla, että kyllä se kielitaito sitten nopeasti kehittyy, kun pääsen Italiaan ja on pakko puhua, siellä kun ei välttämättä kaikialla pärjää englannilla. Mutta voisihan sitä ehkä vähän ahkerammin myös opiskella jo nyt…
Jaetulla ykkössijalla jännittävimpien asioiden listalla on koti-ikävä. Puolivuotias kummipoika sekä muutamaa kuukautta vanhempi läheisen ystävän lapsi ovat jo melkein tuplasti vanhempia, kun näen heidät seuraavaksi. Onneksi on Skype. Ja onneksi monet läheisimmistä ihmisistäni ovat jo varanneet lentoliput minua katsomaan.
Olen käynyt Italiassa vain kerran aikaisemmin, lähes viisi vuotta sitten, kun olin ystävieni kanssa reilaamassa. Ensimmäinen kosketukseni maahan oli suloinen pieni kaupunki Ventimiglia, joka tuntui matkustaen vietetyn yön jälkeen ihanalta rauhan ja lämmön keitaalta. Uimaranta oli meitä ja yhtä koiraa lukuunottamatta täysin autio, ja ravintolassa saimme palvelua nopeasti ja englanniksi. En oikeastaan osaa selittää, miksi päätin lähteä vaihtoon juuri Italiaan, vaikka olen opiskellut ranskaa jo yhdeksän vuotta ja Ranskaan lähteminen olisikin kielen oppimisen kannalta ollut varmaan ehdottomasti järkevämpää. Italian opinnot olen sen sijaan aloittanut vasta yliopistossa ja olen ehtinyt opiskella kieltä vasta puolitoista vuotta. Italiassa vaan on sitä jotain.
Tulevalta puolelta vuodelta odotan ehkä eniten lämpöä ja aurinkoa, tutustumismatkoja Toscanan alueelle, hyvää ruokaa ja viiniä, uusia ihmisiä ja kohtaamisia sekä hetken verran rennompaa opiskelija-arkea Suomessa kiireellä suoritettujen opintojen jälkeen.
Italia, täältä tullaan!
-Karoliina