Koulupäivä Sienassa
Anteeksi blogihiljaisuus! Täällä Sienassa on pitänyt melkoista kiirettä. Italian kurssia on nyt takana vähän yli viikko ja opiskelu on ihan huippupalkitsevaa, kun joka päivä oppii niin paljon uutta ja huomaa ravintolassa ja kaupassa yhtäkkiä ihan oikeasti ymmärtävänsä, mitä ihminen tiskin toisella puolella höpäjää. Ja osaa jopa vastata! En ole kuitenkaan ehtinyt ihan kauheasti vielä tutkailla Sienan syrjäisimpiä kolkkia, sillä luennot kestävät maanantaista perjantaihin ihan koko päivän. Ensin aamulla klo 9-13 harjoitellaan kielioppia ja esiintymistä. Sen jälkeen on kahden tunnin siesta ja lounastunti, ja iltapäivällä on vielä klo 15-18 kulttuuritunteja, jolloin katsotaan elokuvia, lauletaan lauluja ja luetaan italialaisia artikkeleita. Luennoilla on tosi kivaa, mutta päivät tuntuu kyllä aika pitkiltä, etenkin kun eteläeurooppalaiset kävelevät todella hitaasti, jolloin kotimatkaan saattaa helposti tuhraantua jopa tunti. Kaipa täällä pitäisi pikku hiljaa tottua verkkaisempaan elämänrytmiin.
Tyypillinen koulupäiväni Sienassa alkaa täältä:
Kotoa on noin puolen tunnin kävelymatkalla yliopistolle. Siena on rakennettu vuoren rinteelle, joten yliopistolle täytyy laskeutua viitisen minuuttia liukuportaita pitkin. Tässä näkymiä liukuportaiden yläpäästä.
Yliopiston Mensasta saa neljällä eurolla sekä primo piatton että secondo piatton, ja päälle vielä alkupalan, hedelmiä ja leipää. Voitte varmaan kuvitella, että täältä vaappuu takaisin Suomeen yksi elefantti!
Siena on suloinen kaupunki, koko keskusta-alue on vähän kuin ulkoilmamuseo. Pieniä katuja ja kujia sekä jyrkkiä mäkiä pullollaan. Ja jos keskustan muurien ulkopuolelle lähtee vaeltelemaan, törmää melko nopeasti vuohiin ja kanoihin. Olen kotiutunut tänne jo tosi hyvin (vaikka edelleen sataa lähes joka päivä). Viime viikolla yhden iltapäivän tunnit oli onneksi peruttu, ja sattui olemaan jopa aurinkoinen päivä, joten lähdimme kameroinemme kiertelmään kaupungille. Ensin paistattelimme päivää Piazza del Campolla.
Sen jälkeen pähkäilimme, ettei kaksi palloa gelatoa heti valtaisan lounaan jälkeen voi olla huono idea.
Sitten kiipesimme ihastelemaan Duomoa.
Anna johdatti meidän ihanaan vintage-kauppaan hypistelemään kaikkea käsiemme ulottuvilla olevaa ja harjoittamaan italian taitoamme mukavien myyjien kanssa.
Sienassa kravateillekin on oma kauppa.
Lopulta menimme ruokakaupan kautta kotiin. Vielä viikko sitten en ollut uskoa silmiäni vihannespaljouden edessä. Ja miten halpaa täällä on!
Nyt on selvästi menossa se vaihe kulttuurishokkia, kun kaikki uudessa maassa tuntuu ihanalta ja upealta. Ruoka on halpaa myös ravintoloissa, hyvän pullon viiniä saa kolmella eurolla (eilen ostin kuoharia 99 sentillä ja ei ollut hullumpaa), ulkona on lämmin ja kahvilat ovat auki iltamyöhään. Ja kauniita nahkakenkiä ja -laukkuja saa halvalla! Kotimaasta on ikävä oikeastaan vain ihmisiä, mutta se onkin sitten toki aika iso miinus.
Muutama valituksenkin sana minulla on silti sanottavana:
Ensinnäkin toscanalaisessa leivässä ei ole suolaa. Mitä ihmettä? Toisekseen, sisällä on yhtä kylmä kuin ulkona. Mutta sisällä on noin 17 astetta, eli päätelkää siitä kuin kivaa ulkona on!
A presto eli kuulemisiin!