Kaksi viikkoa vierähti…
…niin nopeasti, ettei tämä vaihtari ehtinyt edes miettiä retuperällä olevaa blogiaan! Nyt luvassa kuulumisia viime viikoilta, joihin mahtui muun muassa matkustelua, opiskelua, pääsiäisen ja vapun vaihtoehtoista viettoa, brunsseja, molempien vanhempien vierailu täällä Firenzessä sekä yksi viikoksi sängyn pohjalle vienyt räkätauti.
Sain viimein aikaiseksi kuvata hienoja firenzeläisiä liikennemerkkejä, ne ovat kaikki keskenään erilaisia.
En voi uskoa, miten nopeasti aika täällä kuluu. Havahduin tässä tajuamaan, että puolet koko vaihtoajastani on jo ohi! Toisaalta, onneksi puolet on vielä edessä, kotiinpaluu ei nimittäin ainakaan vielä tunnu houkuttelevalta, vaikka monia asioita kotimaasta onkin jo tullut ikävä.
Siinä miettiessä iski kuitenkin pikkuinen kriisi, että onko täällä tullut tehtyä kaikkea, mitä alunperin halusin. Vaihtarina jää kovin helposti viettämään aikaa vain toisten vaihtareiden kanssa, ja vaikka se onkin mukavaa ja täällä on ihania ihmisiä, niin olisin toivonut tutustuvani enemmän myös italialaisiin. Niinpä tartuin itseäni niskasta kiinni ja menin yliopistolla juttelemaan eräille puolitutuille – ja huomenna tapaammekin lounaalla, jei!
Pääsiäistä edeltävällä viikolla kokoonnuimme meidän parvekkeelle koko iltapäivän kestäneelle brunssille.
Helteisenä pääisiäissunnuntaina kiipesimme isäni kanssa Piazzale Michelangelolle katsomaan maisemia kaupungin yli. Joku oli jättänyt matkalla nahkabootsit orrelle, keli olikin kyllä niin kuuma että sandaalit olisi varmaan olleet mukavammat.
Katumuusikot saavat olon tuntumaan hetkeksi siltä kuin elämä olisi elokuvaa.
Kaverin luona järjestetyn pääsiäisaterian menuun kuului valtava italialainen perinneherkku, la colomba di Pasqua, joka katosi parempiin suihin uskomattoman nopeasti.
Ranskalaisiakin herkkuja täältä sai pääsiäisen väreissä.
Erään sadepäivän vietimme isäni ja tämän naisystävän kanssa Pisassa. Kaupunki oli yllättävän pieni eikä siellä ollut paljon muuta nähtävää kuin tuo kalteva torni (joka muuten oikeasti on tosi vinossa!) ja tuomiokirkko. Huvittavinta oli ehkä seurata laumoittain tornin edessä poseeraavia turisteja, jotka esittivät kuka kannattelevansa, kuka työntävänsä tornia kumoon… :)
Äidin kanssa kiertelimme kaupungilla, joimme lounaalla Chardonnaytä ja söimme herkullista kesäkurpitsarisottoa Giubbe Rosse -nimisessä ravintolassa, jossa on aikoinaan saanut alkunsa futuristinen liike.
Uffizin Galleriassakin tuli viimein käytyä! Sisäänpääsy oli jonottamisen, työn ja tuskan takana – che casino!, sanoisi italialainen. Hienoa kuitenkin oli! Sisällä oli kuvaaminen kielletty, muttä yhden salakuvan ehdin kuitenkin napsaista. Botticellin Venuksen syntymää katsellessa tuli suorastaan haikea olo kun muistin, miten hienolta tuntui ensimmäisenä opiskeluvuonna istua pimeässä luentosalissa katsomassa diaprojektorilla heijastettuja kuvia taideteoksista ja kuunnella lehtorin tasaista ja innostunutta puhetta. Sittemmin yliopisto-opiskeluista on omalta osaltani samanlainen romantiikka kaikonnut.
Isä vuokrasi auton ja ajoimme alkajaisiksi Sienaan. Tuntui ihanalta palata tuttuihin maisemiin!
Lepohetki.
Toscanan maisemat on juuri sellaisia kuin postikorteissa näkee, eli aivan ihanat. Ajoimme Chiantin viinialueella sekä esimerkiksi Montepulcianon ja Pienzan kaupunkien läpi.
Viiniköynnökset olivat vasta aluillaan.
Vappuaatto ei tuntunut oikeastaan yhtään vapulta. Päivällä olin normaalisti luennoilla, mutta illalla kaupungin valtasi La Notte Bianca, joka oli vähän kuin Turun Taiteiden yö, paitsi moninkertaisesti ihmisiä. Näimme kyllä hienoja spektaakkeleita, mutta hillitön ihmismäärä ehkä hieman ahdisti itseäni. Vappupäivänä olikin sitten perinteisen piknikin aika, mutta jotain outoa siinäkin silti tänä vuonna oli… nimittäin olo ei ollut aamulla yhtään hullumpi, kun vappuaattona ei kerrankin tullut yhtään rymyttyä!
Lämpöisiä kevätpäiviä sinne Suomeen!