Merillä

Tämä vuosi on kyllä ollut tähän saakka erikoisin laatuaan. Paljon on tapahtunut ja elämään on mahtunut sekä uskomattoman hyviä että uskomattoman huonoja päiviä. En ole viettänyt pääsiäistä, vappua enkä juhannusta, mutta en ole niitä oikeastaan kaivannutkaan – arkikin on ollut täällä niin kivaa. Helteetkin on onneksi hetkeksi hellittäneet, mutta viime viikon vietin silti merillä, kuten viimeksi uhosin. Maisemat oli hyvät:

Tässä maisemia Calafuriasta, Livornon läheltä. Siellä kävimme ex tempore -päiväretkellä, ja yritimme vähän myös opiskella!

Torstain ja perjantain vietimme Ligurian rannikolla Cinque terre -nimisessä viiden pienen kylän ryppäässä patikoiden ja uiden. Tapasimme siellä myös Sienan kurssikavereita, jotka viettävät vaihtoaan Milanossa. Meri oli läpikuultavan kirkkaan sininen ja tunnelma mitä parhain!

Yövyimme pienessä B&B:ssä hieman Manarolan kylän ulkopuolella vuoren rinteellä, ja illastimme terassilla merinäköalaa ihastellen ja gekkojen heinäsirkkajahtia tarkkaillen. Cinque terreen on Firenzestä muutaman tunnin junamatka, ja lämpimässä illassa viiniä juoden tuli kyllä sellainen olo, etten voi uskoa miten onnekas olen.

Viikonlopuksi lähdin vielä telttailemaan Rooman lähelle Sperlongaan, jossa tapasin Napolissa asuvan kielikurssikaverini. Meri ja aallot olivat sielläkin upeita!

Maisema teltan ovelta!

Toisen teltassa vietetyn yön jälkeen heräsimme hyvin aikaisin aamulla järkyttävään ukkosmyrskyyn sekä siihen, että telttamme vuosi ja lepatti tuulessa. Keräsimme äkkiä kimpsumme ja kampsumme kasaan, purimme teltan kiireellä kaatosateessa ja menimme leirintäalueen kahvilaan pitämään sadetta ja miettimään suunnitelmiamme, sillä paluuliput kotikaupunkeihin oli jo ostettu kahden päivän päähän, mutta leirintäalueelle jääminen näytti sääennusteiden ja varusteiden kosteustilanteen valossa mahdottomalta.

Kahvilassa tuoksuivat tuoreet aamiaiscornettot (Italian versio croissanteista) ja taustalla soi Clean Banditin Rather Be, jonka tahtiin tanssimme myös tässä eräänä viikonloppuna Firenzessä salsabaarin pöydillä. Enpä olisi juuri nyt tai silloin ollut mieluummin missään muualla :)

Tässä vielä maisemia ja tunnelmia kotikulmilta. Tämä kappale tulee kyllä aina olemaan minulle erityinen myös siksi, että siihen liittyy muisto hyvän ystävän vauvasta, joka oli luonani hoidossa ennen kuin lähdin tänne. Pikkuinen poika alkoi innoissaan jammailla ja sätkytellä sylissäni musiikin tahtiin aina kuullessaan ”Because I’m happyyyyyy” <3

Ihanaa juhannusta kaikille, täällä sitä vietetään opiskelun ja jalkapallon siivittämänä!