Firenzen arkea

lenkilla.jpg

Tervehdys ja anteeksi jälleen pitkä blogihiljaisuus! Täällä on elämä lähtenyt mukavasti käyntiin. Olemme jo löytäneet edulliset lähikaupat ja kauniit lenkkipolut, ja yksi uusi kurssikin on alkanut! Sellainen muutos on tosin tapahtunut, että täältä päin maailmaa kuullaan jatkossa kahden sinkkutytön kuulumisia, mutta elämä kuitenkin hymyilee kaikesta huolimatta. Täällä on ollut tosi lämmin, kyllä kelpaa lenkkeillä lähipuistossa!

P3110954.JPG

Eilen illalla kiipesimme kukkulan huipulle katsomaan auringonlaskua kaupungin ylle.

P3110956.JPG

P3110957.JPG

Näköalaterassilla olut on kallista mutta maisemat kauniit.

P3110945.JPG

P3110972.JPG

P3110974.JPG

Ponte vecchio illan hämärtyessä.

P3120975.JPG

Aamukahvit omalla terassilla. Täällä ikävöidään ruisleipää ja hapankorppuja niin paljon, että viime viikolla metsästimme niitä Ikeasta. No eihän siellä (tai Lidlissä!) tietenkään hapankorppuja ollut, mutta näkkäriä löytyi, ja kyllä sekin paremman puutteessa välttää.

P3120978.JPG

Sisäpihalla kukkii jo.

P3120979.JPG

Mun huoneen ikkunasta pääsee kiipeämään ulos parvekkeelle haistelemaan aamun raikasta ilmaa.

WP_000661.jpg

Kuvassa näkyvä kampusalueemme sijaitsee historiallisessa keskustassa, ja siellä on tullut vietettyä jonkin verran aikaakin tällä viikolla! Maanantaina alkoi viimein se kurssi, josta kukaan ei viime viikolla tiennyt mitään. Kurssi on nimeltään ”Arkkitehtuurin ja alueen historia” ja siellä luetaan lähialueen kartanoiden inventaarioita 1500-luvulta peräisin olevista kirjoista… Ei varsinaisesti sitä, mitä kurssilta nimen perusteella odotin, mutta lopulta kurssi on osoittautunut tosi hyödylliseksi. Siellä nimittäin työskennellään pareissa, ja oma parini on tosi mukava italialainen tyttö, jonka kanssa puhumme pelkästään italiaa. Vähän kuin tandem-kielipari, mutta siitä saa opintopisteitä, jei!

Huomenna meille tulee viikonloppuvieraaksi eräs ihana Theresa, johon tutustuin Sienassa! Saattaa siis olla, että aion viikonloppuna itsekin viimein kiertää Firenzen nähtyävyyksiä. Mukavaa viikonloppua!

-Karoliina

Suhteet Oma elämä Liikunta Opiskelu

Home/This is Italy

P3010872.JPG

Terveiset uudesta kotikaupungista Firenzestä! Kuvassa uusi kotikatumme. Päästiin muuttamaan viimein sunnuntai-iltana, ja tuntui kyllä aika mukavalta purkaa laukut tietäen, ettei niitä tarvitse pakata uudelleen seuraavaan viiteen kuukauteen. Kummasti sitä silti alkoi ajatella kotina jokaista paikkaa, jossa öitään vietti. Lauantai-illan olimme hotellissa Annan kanssa, ja puhuin tuosta rupuisesta hotellistakin jo kotina. Samoin minusta tuntuu siltä kuin olisin asunut Venetsiassa, vaikka todellisuudessa vietin siellä vain viisi päivää.

P3010861.JPG

Maisemia lähilenkkipolun varrelta.

P3030883.JPG

Oma kotiovi.

P3020880.JPG

Ja oma huone, joka on kyllä värikkäin asumus jossa olen konsanaan majaillut!

Tästä päästäänkin sitten bloggauksen toiseen osioon, eli ”This is Italy”. Alla näette osoitteenmuutoskortin italialaisittain: (”Sara Sarti ei asu täällä enää.”)

P3010859.JPG

Olemme kohdanneet viime päivien aikana niin monta kaikki stereotypiat täyttävää tilannetta, ettei auta muu kuin nauraa. Esimerkiksi eilen jouduimme jonottamaan eri toimistoissa viisi tuntia vain saadaksemme opiskelijakortin, jolla pääsee yliopiston ruokaloihin syömään. Tänään lähdimme aamukahdeksalta tomerina kävelemään luennolle, mutta kun pääsimme perille, luentoa ei ollut, eikä kukaan tiennyt, miksei. Juttelimme erään italialaisen tytön kanssa ja hän sanoi, että voimme ehkä soittaa opettajalle ja kysyä, järjestetäänkö kurssia laisinkaan. Tai sitten voimme tulla ensi viikolla katsomaan uudelleen. ”This is Italy”, hän kohautti harteitaan.

Ja lopulta kun saavuimme tänään kotiin, ulko-ovemme ei auennut. Pyysimme naapureilta apua, mutta he totesivat vain, että jotain syystä näin käy aina kun tähän asuntoon tulee uusia asukkaita. Soitimme vuokraemännällemme, joka soitti hätiin Fabbro-nimisen lukkosepän. Fabbro sitten saapui, hajotti ovemme ja sanoi lähtevänsä kauppaan hakemaan tarvikkeita ja palaavansa puolen tunnin kuluttua. …. Neljä tuntia myöhemmin hän kipusi hoitelemaan homman loppuun otsalampun valossa. Meidän oli tarkoitus lähteä Erasmus-opiskelijoiden aperitivolle, mutta emme molemmat voineet lähteä, kun meillä ei kerran ollut ulko-ovea. Niinpä Anna lähti syömään ja juomaan ja minä jäin seurustelemaan Fabbron kanssa. Tuolla se nyt eteisessä huhkii, ja mun pitäisi vielä lopuksi osata italiaksi pyytää siltä alennusta työstä, vuokranantajan käskystä. This is Italy. Onneksi sillä yhdellä luennolla, jolle tänään pääsin, mulla oli pieni aavistus siitä, että ehkä ymmärsin jotain. Pieniä voitontunteita kerrallaan!

P3010857.JPG

Tässä vielä vähän maisemia keskustaan ja Duomolle. Kuulemisiin!

Edit: Katsoin sanakirjasta. Fabbro onkin lukkoseppä italiaksi, ei se ollutkaan sen hepun nimi! No nyt on lukko ja ovi joka tapauksessa korjattu.

Suhteet Sisustus Oma elämä