Koulupäivä Sienassa

P2040422.JPGAnteeksi blogihiljaisuus! Täällä Sienassa on pitänyt melkoista kiirettä. Italian kurssia on nyt takana vähän yli viikko ja opiskelu on ihan huippupalkitsevaa, kun joka päivä oppii niin paljon uutta ja huomaa ravintolassa ja kaupassa yhtäkkiä ihan oikeasti ymmärtävänsä, mitä ihminen tiskin toisella puolella höpäjää. Ja osaa jopa vastata! En ole kuitenkaan ehtinyt ihan kauheasti vielä tutkailla Sienan syrjäisimpiä kolkkia, sillä luennot kestävät maanantaista perjantaihin ihan koko päivän. Ensin aamulla klo 9-13 harjoitellaan kielioppia ja esiintymistä. Sen jälkeen on kahden tunnin siesta ja lounastunti, ja iltapäivällä on vielä klo 15-18 kulttuuritunteja, jolloin katsotaan elokuvia, lauletaan lauluja ja luetaan italialaisia artikkeleita. Luennoilla on tosi kivaa, mutta päivät tuntuu kyllä aika pitkiltä, etenkin kun eteläeurooppalaiset kävelevät todella hitaasti, jolloin kotimatkaan saattaa helposti tuhraantua jopa tunti. Kaipa täällä pitäisi pikku hiljaa tottua verkkaisempaan elämänrytmiin.

Tyypillinen koulupäiväni Sienassa alkaa täältä:

P2040423.JPG

Kotoa on noin puolen tunnin kävelymatkalla yliopistolle. Siena on rakennettu vuoren rinteelle, joten yliopistolle täytyy laskeutua viitisen minuuttia liukuportaita pitkin. Tässä näkymiä liukuportaiden yläpäästä.

P2050447.JPG

Yliopiston Mensasta saa neljällä eurolla sekä primo piatton että secondo piatton, ja päälle vielä alkupalan, hedelmiä ja leipää. Voitte varmaan kuvitella, että täältä vaappuu takaisin Suomeen yksi elefantti!

P2040446.JPG

Siena on suloinen kaupunki, koko keskusta-alue on vähän kuin ulkoilmamuseo. Pieniä katuja ja kujia sekä jyrkkiä mäkiä pullollaan. Ja jos keskustan muurien ulkopuolelle lähtee vaeltelemaan, törmää melko nopeasti vuohiin ja kanoihin. Olen kotiutunut tänne jo tosi hyvin (vaikka edelleen sataa lähes joka päivä). Viime viikolla yhden iltapäivän tunnit oli onneksi peruttu, ja sattui olemaan jopa aurinkoinen päivä, joten lähdimme kameroinemme kiertelmään kaupungille. Ensin paistattelimme päivää Piazza del Campolla.

P2050458.JPG

P2050470.JPG

Sen jälkeen pähkäilimme, ettei kaksi palloa gelatoa heti valtaisan lounaan jälkeen voi olla huono idea.

P2050471.JPG

P2050504.JPG

Sitten kiipesimme ihastelemaan Duomoa.

P2050511.JPG

 

P2050502.JPG

Anna johdatti meidän ihanaan vintage-kauppaan hypistelemään kaikkea käsiemme ulottuvilla olevaa ja harjoittamaan italian taitoamme mukavien myyjien kanssa.

P2050549.JPG

P2050523.JPG

 

P2050551.JPG

P2050538.JPG

 

P2050484.JPG

Sienassa kravateillekin on oma kauppa.

Lopulta menimme ruokakaupan kautta kotiin. Vielä viikko sitten en ollut uskoa silmiäni vihannespaljouden edessä. Ja miten halpaa täällä on!

P2050565.JPG

Nyt on selvästi menossa se vaihe kulttuurishokkia, kun kaikki uudessa maassa tuntuu ihanalta ja upealta. Ruoka on halpaa myös ravintoloissa, hyvän pullon viiniä saa kolmella eurolla (eilen ostin kuoharia 99 sentillä ja ei ollut hullumpaa), ulkona on lämmin ja kahvilat ovat auki iltamyöhään. Ja kauniita nahkakenkiä ja -laukkuja saa halvalla! Kotimaasta on ikävä oikeastaan vain ihmisiä, mutta se onkin sitten toki aika iso miinus.

Muutama valituksenkin sana minulla on silti sanottavana:

Ensinnäkin toscanalaisessa leivässä ei ole suolaa. Mitä ihmettä? Toisekseen, sisällä on yhtä kylmä kuin ulkona. Mutta sisällä on noin 17 astetta, eli päätelkää siitä kuin kivaa ulkona on!

A presto eli kuulemisiin!

Suhteet Oma elämä Opiskelu

Vettä kaikkialla (Acqua dappertutto)

P1270304.JPG

Neljän päivän kokemuksella talvinen Venetsia ei ehkä ihan saavuttanut asemaansa maailman romanttisimpana kaupunkina. Täytyy varmaankin palata sinne keväämmällä! Acqua alta eli korkea nousuvesi oli vierailuni jokaisena aamuna aikaisempaa pahempi. Perjantaiaamuna, kun Anna joutui luovuttamaan huoneensa opiskelija-asuntolassa, vesi ulottui kuulemma lähes polviin saakka kaikkialla Venetsiassa! Minulla ei ole acqua altasta kuvia, koska olin kameroineni hotellilla jumissa aina siihen saakka, kunnes vesi laski. Aurinko paistoi harvoin, hyytävä kostea viima puhalsi jatkuvasti ja etenkin iltaisin kaupunki oli aavemaisen autio.

Hetkittäin kaupunki kuitenkin näytti myös parhaita puoliaan. Esimerkiksi kun seisoin Accademian sillalla, aurinko lämmitti ja kanaali kimmelsi. Eikä minulla ole pahaa sanottavaa gondolieereistakaan…

P1270297.JPG

P1270291.JPG

P1270288.JPG

Istuin Venetsiassa päivittäin noin kaksi tuntia vaporettossa tai kelluvilla laitureilla odottamassa vaporettoa. Tämä johti siihen, että maa tuntui keinuvan allani jatkuvasti. Asiaa jonkin verran pohdittuani tulin siihen tulokseen, että todennäköisesti koko Venetsia kelluu. Päätelmääni tuki se, että myös Anna koki samanlaisia huimaavia tuntemuksia ympäri kaupunkia. (Annan ystävä Esteve oli kuitenkin kaikeksi onneksi ehtinyt ratkaista ”Venetsian ongelman”. ”Täällä on vettä kaikkialla!” hän julisti. Hmm… you don’t say?)

Annan kielikurssikaverit olivat ihania. Heidän äidinkielensä olivat puolasta katalaaniin ja kaikkea siltä väliltä. Keskenään he puhuivat italiaa, jota ymmärsin mutten osannut itse puhua vaan vastailin englanniksi. Yksi pojista oli ranskalainen, joten hänen kanssaan koetin aluksi puhua ranskaa, mutta se osoittautui mahdottomaksi; ranska ja italia ovat nimittäin aivan liian lähellä toisiaan. Ja sitten, (miksi oi miksi?) myös ruotsi astui kuvioihin. Joten kun yritin ravintolassa muuttaa tilaustani, suustani tuli jotain tällaista: ”Scusi, mais voudrais ändra il mio order, grazie.” Neljä kieltä sulassa sovussa, mutta asiani ei kyllä tullut ymmärretyksi.

P1280358.JPG

P1280347.JPG

Lido, jolla asuin, vei sydämeni. Kävin aamukävelyllä tällä hiekkarannalla, jolla on maailmankuulua kultaista hiekkaa.

P1280348.JPG

 

P1280351.JPG

Kuvasin näkinkenkiä kuin Niiskuneiti konsanaan, tuon pinkin nappasin myös matkamuistoksi.

P1280359.JPG

Thomas Mannin romaani Kuolema Venetsiassa sijoittuu Lidoon, ja sen päähenkilö asuu Grand Hotel des Bains -hotellissa, jonka satuin samalla aamukävelyllä löytämään.

P1270257.JPG

Sananen vielä niistä itseriittoisista puluista. Ne seurasivat jopa sisälle kahviloihin eikä niitä saanut sieltä hätistettyä – paikalliset eivät edes yrittäneet.

Saavuin Sienaan torstaina. Asunnossa oli piano, korkeat huoneet, kaksi kimppua tuoreita kukkia ja vaatekaapissa tuoksui vanilja. Naapurissa on kahvila ja osteria – kaikki siis paremmin kuin hyvin! Täälläkin on kuitenkin satanut nyt jo neljä päivää. Ikkunoissa on vain yksinkertaiset lasit ja kivitalossamme on sisälläkin niin viileää ja kosteaa, että pyyheeni ei ole ollut torstain jälkeen vielä kertaakaan kuiva. Voisi siis sanoa, että myös Sienan ongelma on tällä erää liika vesi.

P1300374.JPG

P1310377.JPG

 

P2010394.JPG

Ostin matkamuistoksi ruttolääkärin naamarin, jonka pitkä nenä kyllä hankaloitti kuljetusta Sienaan melko lailla.

P2010396.JPG

Keittiön ikkunasta kajasti tänä aamuna ihana valo.

P2010389.JPG

Makuuhuoneesta pääsee pikkuiselle takapihalle, jossa voi vaikkapa kuivata pyykkejä, kunhan lakkaa satamasta.

P1310388.JPG

Piazza del Campolle on meiltä vain kahden minuutin kävelymatka.

Kielikurssini alkaa huomenaamulla täällä Sienassa. Kävin tänään jo kahvilla muutamien kurssilaisteni kanssa ja kaikki olivat oikein mukavia ja sydämellisiä. Nyt on kuitenkin myös ensimmäistä kertaa iskenyt ihan pieni koti-ikävä, kun laukut on purettu, koulu alkaa ja alan pikkuhiljaa tajuta, että asun täällä ihan oikeasti seuraavat kuusi kuukautta. Ja tämä ensimmäinenkin viikko on tuntunut todella pitkältä! Onneksi Siena on kovin kaunis kaupunki ja täällä on paljon nähtävää. Laitan kaupungista enemmän kuvia sitten, kun ehdin tutustua maisemiin hieman paremmin!

-Karoliina

Puheenaiheet Sisustus Ajattelin tänään