Olemme kuulleet täällä Italiassa jokusen sangen kummallisen väitteen rakkaasta kotimaastamme. Viime viikonloppuna matkustin ensimmäisen kerran Blablacarilla, ja tuon viiden tunnin automatkan aikana kuulin enemmän omituisia juttuja Suomesta kuin koko täällä oloni aikana yhteensä, joten ajattelin jakaa kanssanne muutaman.

Blablacar on muuten kätevä konsepti. En tiedä onko Suomessa samanlaista mutta en ollut itse ainakaan koskaan ennen kuullut siitä. Kyseessä on siis nettisivusto, jossa voi sopia kimppakyytejä kaupungista toiseen. Tulee paljon halvemmaksi kuin junalla matkustaminen, joka on täällä Italiassakin yllättävän kallista.

Tosin matkasta on kuitenkin maksettava melko kallis hinta – hiljaa ei italialaisten kyydissä nimittäin saa matkallaan olla hetkeäkään. (Siitä varmaan tuleekin tuo nimi blabla-auto.) Toisaalta matkan ehdottomat hyödyt olivat pakotettu italian kielen harjoittaminen ja repullinen kummia juttuja.

Suomalaista huippumuotia luonnollisessa elinympäristössään. Huomaa myös suomalaisille tyypillinen varautunut ja tuppisuinen olemus. Kuva täältä.

Sijalla numero 1: Talvella Suomessa täytyy kävellä lumikengillä kouluun, sillä mikään muu kulkuneuvo ei toimi. Lisäksi ympäri vuoden on turvauduttava turkkeihin ja karvatakkeihin, koska onhan Suomessa kylmä. Kysyin matkakumppaneiltani, onko kukaan koskaan käynyt Suomessa. ”Ei, mutta haluaisin kyllä tulla – minua miellyttävät sellaiset kylmät paikat.” Sun täytyy sitten tulla talvella, sanoin, mutta tähän sain vastaukseksi epäuskoista naurua. ”Kyllä siellä on elokuussa ihan tarpeeksi kylmä!”

Samaa aihetta sivuavat myös kysymykset jääkarhuista ja siitä, ovatko järvet jäässä ympäri vuoden vai voiko Suomessa koskaan uida.

Top 2: Ehdottomasti useimmin kuulemani fakta Suomesta on, että siellä syödään vain miekkakalaa ja poroa, mitään muuta lihaa ei ole saatavilla. Eikä myöskään pizzaa tai pastaa. Suomen yleisin ammatti on muuten kalastaja, ja siellä juodaan vain vodkaa.

(Saksalaisia ystäviämme puolestaan jaksaa aina uudelleen ihmetyttää kaksi suomalaisen kulttuurin piirrettä, jotka eivät ole näiden italialaisten uskomusten tavoin perättömiä mutta ovat alkaneet itsestänikin tuntua vähän oudoilta: ”Ettekö te ihan totta halaa, kättele tai poskisuutele joka kerta kun tapaatte ystäviänne? Miten te sitten tervehditte?” ja ”Tuoko Suomessa jokainen oikeasti juhliin oman pullon viiniä (tai vodkaa!) ja juo vain siitä…?”)

Top 3: Suomen pääkaupunki on Oslo.

Top 4: Suomi on niin täsmällinen maa, että jos bussi on Helsingissä minuutinkin myöhässä, kaikki matkustajat saavat rahansa takaisin.

Matkalla kuulemieni juttujen parhaimmistoon lukeutuu myös la Mucca Carolina. Ilmeisesti Carolina oli Italiassa melko yleinen nimi vielä joitakin vuosikymmeniä sitten, mutta sitten piirroshitti lehmä-Carolina löi itsensä läpi, ja tämän jälkeen kaikki ihmis-Carolinat ovat kulkeneet nimellä Carol, amerikkalaisittain lausuttuna. Minunkin kannattaisi kuulemma harkita nimen vaihtamista Italiassa oloni ajaksi, sillä nimeni on tällaisenaan paitsi melkoisen ruma, myös naurunalainen…

Saanko esitellä?

Lehmä ja ihminen rannalla.

Positiivisia uskomuksia Suomesta ovat esimerkiksi kauniit revontulet, vauraus, hyvä koulutusjärjestelmä sekä rauhallinen luonto.

Stereotypioita tuli tietysti vaihdettua kumpaankin suuntaan. Esimerkiksi se kävi entistä selvemmäksi, että ruoka on Italiassa tärkeää, etenkin etelämpänä. Matkustin Napolista Firenzeen, ja kyydissä oli lisäkseni pelkästään syntyperäisiä napolilaisia. Puhuimme valehtelematta viiden tunnin ajomatkasta ainakin kolme pelkästään ruoasta. He kysyivät, olenko maistanut buffalo mozzarellaa, eikä ihan mitä tahansa versiota, vaan sitä mitä saa aivan tietystä putiikista sen ja sen kadun kulmassa. (On muuten uskomattoman hyvää, en ole koskaan maistanut parempaa. Buffalo mozzarella syödään täällä ihannetapauksessa samana päivänä kuin se on valmistettu, ja vaikka juusto syötäisiinkin vasta muutaman päivän päästä valmistuksesta, sitä ei saa laisinkaan laittaa kylmään, sillä maku alkaa heti heikentyä.) Olenko syönyt pizzaa ja montako ja missä kaikkialla. Maistoinko sfogliatellea? Entä eikö kahvi olekin Napolissa aivan uskomattoman hyvää, parempaa kuin missään muualla?

Napolissa asuvat vaihtarikaverini kertoivatkin, että esimerkiksi pääsiäislomilta palattuaan napolilaiset eivät kysyneet, ”Miten loma sujui, mitä puuhasit?” vaan ”Miten loma sujui, mitä söit?” Tämän jälkeen he yltyivät yksityiskohtaiseen muisteluun omista pääsiäisherkuistaan.

Lisäksi etenkin eteläitalialaisten lämmisydämisyys on jotain aivan uskomatonta. Kanssani matkustanut noin kuusikymppinen Francesca antoi minulle puhelinnumeronsa ja pyysi ottamaan yhteyttä, kun seuraavaksi saavun Napoliin; voin tulla hänen perheensä luokse syömään. Lisäksi hän tuntee jonkun, joka omistaa erään kartanon, jonka ylin kerros ei ole vieraille avoinna mutta josta aukeaa aivan upeat näkymät Napolin yli – hän vie minut sinne! Ja kaiken tämän puheen jälkeen napolilaiset eivät matkan päätteeksi lähde omille teilleen ja unohda sinua, vaan he ihan totta lähettävät seuraavana päivänä viestin kysyäkseen, milloin olinkaan tulossa, jotta he tietävät varautua. Oi Italia <3