Kaksi viikkoa sitten matkustin viikonlopuksi Milanoon tapaamaan Sienan kielikurssikavereita. Milano oli ihan kuin eri maailmasta. Se ei jollain lailla vaikuttanut yhtään italialaiselta kaupungilta, mutta ei sitä toisaalta olisi osannut kuvitella mihinkään toiseekaan maahan. Kaupunki oli joka tapauksessa hyvin eurooppalainen.

Kiipesimme Duomon katolle, paikka oli upea! Firenzen tuomiokirkko on valtaisa, mutta Milanon on vieläkin isompi.

Tämäkin Duomo on täynnä upeita ja uskomattoman tarkkoja yksityiskohtia, kaikki keskenään erilaisia.

Pyysimme Jojoa ottamaan meistä vanhan kunnon poseerauskuvan. Ensin ei osattu katsoa kameraan…

… ja kaikkia loppuja otoksia koristikin sitten myös tämä nunnan selkämys. ”Hän vain tuli eteen, mitä olisin voinut tehdä?” kysyi Jojo hämmentyneenä, kun kommentoimme kuvakulman valintaa.

Duomon katolla kelpasi myös ottaa aurinkoa!

Galleria Vittorio Emanuele oli täynnä upeita, aivan liian tyyriitä kauppoja.

Tarinan mukaan tuottaa hyvää onnea upottaa kantapäänsä tuon kuuluisan ostoskadun lattiassa olevaan härkään ja pyöriä kolmesti akselinsa ympäri. En lähtenyt uhmaamaan onnettaria, joten pakkohan sitä oli kokeilla. Ja vaikkei olo ehkä olekaan ollut mitenkään erityisen onnekas tuon pyörähtelyn jälkeen, niin ei minulle kyllä ole pahempia vastoinkäymisiäkään sittemmin sattunut!

Milano, tuo huippumuodin keskus.

Sunnuntaina lähdimme päiväksi Como-järven rannalle.

Sää ja maisemat olivat upeita!

Onnistuimme myös löytämään siideriä piknik-evääksi, mikä ei täällä Italiassa ole mitenkään taattua. Hörpimme noita kallisarvoisia siidereitä samalla kun heiluttelimme jalkoja järven kirkkaan veden yllä.

Kävimme katsastamassa myös paikalliset markkinat.

Kun tulin tänne Italiaan, ajattelin, etten vielä Sienassa jaksaisi paljonkaan tutustua ihmisiin, vaan keskittyisin täysille kielen oppimiseen ja löytäisin ystäviä sitten Firenzestä. Alun perin ajattelin myös, etteivät Sienassa tapaamani ihmiset kuitenkaan jäisi elämääni, sillä lähtimisimme kaikki eri kaupunkeihin varsinaisen vaihdon ajaksi. Enpä olisi voinut olla enempää väärässä! Minulla ei nimittäin vieläkään ole kovin paljoa muita ystäviä kuin kielikurssilla tapaamani. Siinä mielessä kävi siis tosi hyvä tuuri, että tänne Firenzeen meitä lähti noin viiden-kuuden tytön mukava porukka. Täällä olemme kyllä tutustuneet uusiinkin huipputyyppeihin, mutta meidän sienalaisten välillä on kuitenkin sitä jotain. Lisäksi olemme vierailleet toistemme luona ympäri Italian ja saaneet vieraita tänne Firenzeen.

Varmasti olisin nauttinut vaihdosta ihan yhtä lailla, vaikken olisikaan käynyt kielikurssia. Siinä tapauksessa olisin vain viettänyt samanlaisen villin tutustumiskuukauden täällä Firenzessä, minkä nyt vietin Sienassa. Siellä kaikki oli kuitenkin jotenkin niin helppoa, kun olimme koko kielikurssiporukka kaikki arkipäivät yhdeksästä kuuteen yliopistolla ja ruokatauot olivat pitkät, joten päivän mittaan oli aikaa jutella myös niille, jotka olivat eritasoisilla kursseilla. Lisäksi Siena on niin pikkiriikkinen kaupunki, että siellä oli vain muutama hyvä baari, joten kurssilaisiin törmäsi väistämättä myös illalla. Meillä oli tosi hyvä ryhmähenki, ja oikeastaan kaikki kurssilaiset, jotka olen tavannut tuon kuukauden jälkeen, ovat haikailleet takaisin Sienaan.

Samalla kuitenkin kaikki tiedämme, että tuo kielikurssiaika oli niin intensiivistä, ettei se olisi voinut jatkua pidempään samalla tavalla. Kuukausi oli juuri sopivan mittainen aika olla Sienassa. Nyt siitä on jäänyt vain tosi hyvät muistot ja ystäviä ympäri Italian ja Euroopan. Toukokuun puolivälissä meillä onkin kurssilaisten kanssa neljän päivän jälleennäkeminen Roomassa, jippii!

Mukavaa pääsiäistä kaikille! Itse lähden kohta tuomiokirkolle katsomaan jonkin sortin pääsiäisspektaakkelia!

-Karoliina