Pari viikkoa sitten ystäväni Theresa oli kylässä täällä Firenzessä. Emme lopulta käyneet monissakaan must see -kohteissa, sillä aurinko paistoi ja käyskentelimme mieluummin ulkona. Menimme kuitenkin Giardino di Boboliin, valtaisaan, kauniiseen puistoon, joka edustaa 1500-luvun puutarhasunnittelua ja on alun perin Medicien suvulle kuuluneen Palazzo Pittin yhteydessä. Puistossa on kokoelma patsaita 1500-1700 -luvuilta, ja taitaa joukossa olla muutama antiikistakin saakka peräisin. (Lähde Wikipedia ja piskuinen opaskirjani, saatan siis valehdella!)

Puisto ei ehkä ollut vielä aivan parhaimmillaan, sillä esimerkiksi syreenikujalla ei vielä ollut yhtään kukkaa. Tunnelma oli kuitenkin mukavan rauhallinen ja piknikillä istuskelu ihanaa. Paikallisille puiston sisäänkäynti on ilmainen, ja aidot fiorentinit kyllä vaikuttivat tulevan puistoon viettämään rauhallista viikonlopun iltapäivää sankoin joukoin.

Puistot ovatkin yksi lempiasioistani Firenzessä. Keskusta on nyt jo todella ahdas ja täynnä turisteja – en halua edes ajatella, paljonko täällä on väkeä kesällä tai myöhemmin keväällä! Mutta kaupungissa on paljon suuria ja vehreitä puistoja, joihin pääsee lenkkeilemään ja kävelemään vapaasti. Täällä Firenzessä onkin täytynyt alkaa arvioida ajan kulua aivan uudella tavalla. Kartasta voi kyllä katsoa, että ”haa, paikka on lähellä, siispä sinne pääsee nopeasti”. Vaan tässä kohtaa päättely pettää. Turussa kyseiseen matkaan kuluisikin ehkä kymmenen minuuttia, mutta täällä täytyy ottaa huomioon, että joskus edes jalankulkuliikenne ei kerta kaikkiaan vedä.

Saati sitten että yrittäisi autoilla! Olemme nähneet senkin, kuinka yksisuuntaisella ja -kaistaisella kadulla pakettiauto on pysähtynyt keskelle tietä. Kuski on kyllä kyydissä, ikkuna auki ja musiikki pauhaa, ja ilmeisesti hän odottelee jotakin. Pikkuhiljaa katu auton takana täyttyy, mutta muutkin autot vain odottelevat rauhassa, milloin pakettiauto suvaitsee liikkua ja avata tien, eikä kukaan näytä edes hermostuvan…

Joitain kukkiakin löytyi.

Lavastimme myös ryhmäkuvan Duomon sisäänkäynniltä, vaikkemme jaksaneetkaan jonottaa sisään!

Muutoin täällä Firenzessä elo on viime viikon aikana ollut vähän tahmeaa. Samalla viikolla esimerkiksi hajosivat sekä puhelin että tietokone. Onneksi kaikesta selviää (jopa italiaksi): niin tietokoneen korjausneuvotteluista, kännykkäkaupoilla tinkimisestä kuin lääkärillä käynnistäkin.

Tänään alkoi uusi italian kurssi, ja pääsin B2-tasoiseen ryhmään! Se on kyllä minulle aivan liian vaikea, mutta tuleepahan nyt sitten ainakin tarve opetella uutta kielioppia kuumeisesti. Muut kurssilaiset ovat kaikki myös tietenkin pääosin brasilialaisia tai portugalilaisia, joten heillä ei puheen tuottamisessa ole samassa määrin vaikeuksia kuin minulla. Mutta mukavampi on harjoitella itseään parempien kanssa!

Kuulemisiin, Karoliina