Anna laihduttaa

P3241036.JPG

Tässä postauksessa kuvat puhukoot puolestaan. Kerrottakoon vain, että koko Italiassa olomme ajan, Anna on puhunut laihduttamisesta. Näiden Annan loihtimien laihdutusruokien avulla minä olen puolestani paisunut.

P3140986.JPG

Eräänä aamuna keittiössä odotti kahvia ja vino pino crêpe suzetteja, Cointreau-liköörissä liekitettyjä lettuja ricottan ja mansikoiden kera.

P3140989.JPG

P3241034.JPG

Taas toissailtana Anna kokkasi ravioleja – niistä ei ole kuvia, koska ne menivät parempiin suihin ennen kuin kamera edes kävi mielessäni. Sen sijaan seuraavana päivänä lounaaksi oli tarjolla ylijääneestä raviolien täytteestä loihdittuja herkullisia pinaatti-ricotta-kananmuna -palleroita papujen ja tomaattien kera.

P3241044.JPG

Jälkiruokaksi nautimme kevyen pienen dolcen, ricotta-sitruunakakun vadelmilla. Huomatkaa taustalla yletön määrä post-it -lappuja täynnä konjunktiivin epämääräisiä verbimuotoja – kyllä täällä opiskellaankin!

P3130982.JPG

Perjantain koti-ilta simpukoiden ja fritattujen perunoiden sekä valkkarin kera.

P3151031.JPG

Ja lopuksi jokaisen aurinkoisen päivän piristys: jäätelöä kavereiden kera! Täällä Firenzessä on jätskipaikka nimeltä Vivoli, josta saa kuulemma maailman parasta jäätelöä (ainakin Firenzen parasta ja tunnetuinta)! Jätskillä käyminen on täällä suorastaan turhauttavaa. Joka kerta sitä luulee, että nyt olen maistanut kaikkea mitä haluan eikä minun tarvitse enää käydä jäätelöllä yhtä usein kuin ennen. Ja seuravaaksi kun menee jäätelölle, siellä onkin tarjolla täysin uusia makuja! Ja kaikkia haluaa maistaa! Myös sorbetit ovat täällä suussasulavan hyviä, metsämansikka tai ananas ihan todella maistuvat metsämansikalta tai ananakselta.

Anna siis ”laihduttaa” – mutta laihtuuko Anna? Lopuksi vakuutan vielä, että postaus on tehty Annan täydellä hyväksynnällä.

*****

And a translation for our foreign friends: Anna is losing weight in Italy.

Hyvinvointi Ruoka ja juoma Mieli

Viikonloppu Napolissa

P3070899.JPG

Pari viikkoa sitten huristelimme neljän tyttökaverin kanssa viikonlopuksi Napoliin. Tuolla kuvan sinipaitaisella Ninalla oli oma auto täällä muutaman viikon ajan, joten päätimme hyödyntää tilaisuutta ja ajaa etelämmäs nauttimaan auringosta (joka ei kyllä viikonlopun aikana paljon esiintynyt. Uimaranta, nähdään ensi kerralla.)

P3070907.JPG

Napoli oli kyllä uskomaton! Ihan kateeksi kävi niitä Sienan kavereitamme, jotka saavat viettää vaihtonsa Napolissa. Kaupunki oli eloisa, äänekäs, ystävällinen ja toki myös melko sekasortoinen kuten maineensakin. Lounaaksi sai ostaa ison margherita-pizzan katukioskista eurolla, eikä se pizza ravintoloissakaan maksanut kuin kolme neljä euroa. Yritettiin mennä syömään margheritat bufala-mozzarellalla Michele-nimiseen pizzeriaan, josta kerrotaan Eat Pray Love -kirjassa, mutta jono ravintolaan oli niin pitkä, ettemme malttaneet odottaa vaan söimme varmasti vähintään yhtä hyvät pizzat toisaalla.

P3070919.JPG

Napoli on ensinnäkin paljon isompi kuin Firenze, mutta kaupungissa viehätti myös se, kuinka vähän siellä oli turisteja ja kuinka ystävällisiä paikalliset siksi olivat meille. Saimme harjoittaa kielitaitoamme yllin kyllin, toisin kuin täällä Firenzessä, jossa turisteja on niin paljon, että meille vastataan usein automaattisesti englanniksi, vaikka yrittäisimme asioida italiaksi. Napoli oli myös todella elämänmakuinen. Autot kolhuilla, liikenne parhaimmillaakin sekasortoista, kaduilla myytiin kaikkea kilpikonnan poikasista eläviin mustekaloihin, pyykkinaruja ja kirmailevia lapsia kaikkialla. Näin esimerkiksi, kuinka eräältä parvekkeelta nainen nakkasi ämpärin narun varassa alas kadulle. Katukojun myyjä sitten täytti ämpärin ruoalla, ja nainen hilasi sen takaisin ylös. Koko toimituksen ajan tyypit papattivat keskenään kovaan ääneen vakavan oloisina, mutta jos keskustelua alkoi kuunnella, kyse ei ollut oikeastaan mistään. Kunhan juttelivat.

WP_000657.jpg

Ja siitä pizzasta vielä. Kerroinko jo, kuinka SAIRAAN HYVÄÄ se oli? En tiedä, oliko se oikeasti niin taivaallista vai vaikuttiko hyvä seura ja kovat odotukset siihen, kuinka hyvältä pizza maistui. Joka tapauksessa – muut pizzat ei enää maistu samalta. Onneksi löysin täältä meidän läheltä Firenzestä kojun, josta saa aitoa napolilaista pizzaa. Täällä vain yksi pala maksaa 1,50e. Firenzessäkin on Suomeen verrattuna ihan edullista, mutta ei mitään Etelä-Italiaan verrattuna.

2014-03-08 01.43.40.jpg

P3070930.JPG

Näimme sentään meren ja vähän aurinkoakin, vaikka uimaranta jäi vielä kokematta.

P3070933.JPG

P3070925.JPG

Satuimme Napoliin sinä viikonloppuna, kun oli Naisten päivä. Kaupungissa naisia juhlistettiinkin oikein kunnolla! Taustalla näkyy myös ”The Heart of Napoli”: tuo vuorenrinteellä komeileva pikkuinen sydän.

Vielä jäi näkemättä ainakin Pompei, joten takaisin on päästävä hieman myöhemmin keväällä! Tyttöjen road trip oli myös ihan hurjan hauska! Matka Napoliin olisi kestänyt noin viisi-kuusi tuntia, mutta pysähdyimme matkan varrella muun muassa Sienaan verestämään muistoja Fonte Giusta -nimisessä lounasravintolassa, jossa söimme koko Siena-kuukauden ajan kaikkein herkullisimmat lounaat. Kuuntelimme musiikkia, katsoimme etelämmäs mentäessä vuoristoisemmaksi muuttuvia maisemia ja vaarallisemmaksi muuttuvaa liikennettä, mutustimme keksejä ja välillä istuimme hiljaa. Emmekä unohtaneet nauttia siitä, että tällä hetkellä meille on mahdollista lähteä ex tempore -viikonloppulomalle Napoliin tai Milanoon. <3 Mukavaa viikkoa tyypit!

napoli-girls.jpg

 

Suhteet Ystävät ja perhe Matkat