”It was a good day to arrive in New York City. No one expected me. Everything awaited me.” – Patti Smith, Just Kids

Launtaiaamu kolme viikkoa sitten. Aurinko paistaa täydeltä taivaalta. +13 astetta. Heitän juoksukengät jalkaan ja juoksen suoraan Central Parkiin. 

Se fiilis on yksi parhaista, joita olen saanut täällä kokea. Kun ihailet Central Parkin isoa järveä, joka kylpee auringon paisteessa, yrität juosta kovempaa kuin rikkaat Upper East Siden jäbät, jotka juoksevat semi-nolot Dartmouth-hupparit päällä, ihmettelet lapsiperheitä, joille on täysin normaalia aloittaa aamu Central Parkista ja bongailet söpöjä koiria. 

Suuren osan viikonloppu-päivistä olenkin viettänyt puistossa. Aamulenkit eivät ole ihan lähteneet rullaamaan jostain kumman syystä (:D), mutta onneksi on viikonloput….

Jos jotain aluetta voin suositella niin pohjoista Upper West Sidea. Oma kotiovi on kivenheiton päässä Central Parkista, alue on rauhallinen, vuokra erittäin kohtuullinen ja ihmiset mukavia. Mikään ei varmaankaan vedä vertoja West ja East Villagelle ja Williamsburgille, mutta jos haluaa vähän rauhallisemman ja ennen kaikkea todella paljon edullisemman alueen, niin tämä on loistava. Ja Harlemin upea meininki on myös varsin lähellä!

Aika täällä kuluu ihan liian nopeasti. Olen tehnyt töitä, tavannut mielenkiintoisia ihmisiä, istunut kahviloissa, lukenut paljon kirjoja, kirjoittanut pitkästä aikaa luovemmin, viettänyt upean New York joulun +24 asteen lämmössä (jees. Kohta edes Trump ei voi enää selittää, että ilmastonmuutos ei olisi totta), juhlinut, kävellyt kaupungin katuja ja tuntenut vähintään kerran päivässä, että elän jotain leffaa ennemmin kuin omaa elämääni. 

Ehkä se on kuitenkin se paras asia täällä. Kun kaikki tuntuu koko ajan vähän absurdilta, vähän liian kummalliselta ja koko ajan odotat, että kohta joku lennättää sinut todellisuuteen. 

Laitan teille pian vinkkejä omiin suosikkimestoihin, lista alkaa jo näyttää joltain. <3