Sitten näimme Kööpenhaminan

Jännittäviä tunteja, nopeita ajatuksia, vaihdettuja katseita. Jälleennäkemisen iloja, hitaasti nautittuja kahvikupillisia, olemisen onnea. Ärsyyntymistä, muistamista, ihailua. Lautapelejä, punaviinin värjäämiä huulia, huonoja vitsejä. Kööpenhaminapäiviä.

Kööpenhaminapäivät olivat onnea täynnä. Ensimmäinen onni oli hotellin vanhat, valkoiset ikkunat ja leveä ikkunalauta. Jalat heiluivat ulkona auringonpaisteessa, kiireisten aamuihmisten päiden yläpuolella. Oikealla kohosi kaikessa mahtipontisuudessaan kaunis Københavns Rådhus.

Kobenhavn Torvehallerne. Tuoreen ruuan markkinat.

Sitten löytyi kasaribaari Norrebrosta, täynnä lautapelejä 90-lukulaisesta lapsuudesta. Viidentoista vuoden odotuksen jälkeen pääsin taas pelaamaan Hamburger-peliä. Hävisin. Mutta voitin muistipelin.

Viimeisen aamun brunssi nautittiin Paludan Bogcafessa, kahvilassa antikvariaatin keskellä. Ihastuin. Ja brunssi oli hintansa väärti. Täällä kannattaa käydä, osoite Fiolstraede 10-12.

 

Nyhavnin värikkäät talot olivat juuri niin mainioita kuin uskoinkin. Mutta sinne on päästävä kesällä uudestaan.

Pieni pala Kööpenhaminaa. Juuri oikeaan aikaan. Elämä tuntuu aika ihmeelliseltä. Ja sitä tietää taas olevansa hirmu onnekas, löydettyään itsensä keskellä arkista elämää uuden kaupungin uusista ravintoloista.

Hykerryttävää alkavaa viikkoa!