Unelmien maa nimeltä Ruotsi

Ajattelin tänään: ruotsalaisten taitoa menestyä. Miten ne sen tekevät? Kun ruotsalaisia vaatemerkkejä haluavat kaikki, jäävät suomalaiset kotimarkkinoille nuolemaan näppejään. Selvää on, että menestys ruokkii menestystä, mutta voiko syy olla siinä, että svenssonit ovat ihan-pirun-hyviä brändäämään? 

 

Mietitäänpä ruotsalaisia vaatemerkkejä, joita myydään Suomessa:

H&M, Nilson, Lindex, Kappahl, Tiger of Sweden, Weekday, Monki, Bikbok, Björn Borg, Vagabond, Gina Tricot, Dinsko.

Nämä tulevat ensimmäisenä mieleen.

Mutta mites sitten Acne, Filippa K, WESC, Odd Molly, J. Lindeberg, Cos, Nudie, Cheap Monday, Whyred, Kriss, Gant, Gudrun Sjöden, Dagmar, Peak Performance, Caliroots.

Puhumattakaan nettikaupoista Bubbleroomista, Nelly.comista ja kymmenistä muista. Ja ruotsalaisista merkeistä, joita niiden kautta on mahdollista ostaa.

Helsingin Aleksanterinkadulta löytyy enemmän ruotsalaisia vaatemerkkejä kuin puluja. Onko niitä ihan oikeasti noin monta? 

Ruotsalaiset. Miten ne sen tekevät?

Kuva: Joel Kinnaman for H&M

 

Kaksi viikkoa sitten reissasin kaiffarin kanssa Boråsiin, ruotsalaisen muodin mekkaan, missä sijaitsee esimerkiksi Gina Tricotin, Nelly.comin ja monen muun menestyvän ruotsalaisen vaateyrityksen pääkonttorit.

Seurasimme siellä päivän ajan kilpailua, johon otti osaa 12 uutta, nousevaa suunnittelijaa. Kilpailua varten osanottajat olivat suunnitelleet omat mallistonsa ja niitä esiteltiin yleisölle päivän mittaan. Voittajalle oli luvassa tilat Boråsin Fashion Gallerysta oman yrityksen perustamiseksi, oman lookbookin suunnittelu, kolmen voittaneen asun lanseeraus ja myynti yhdessä Nellyn kanssa, oman tavaramerkin suunnittelu ja työstäminen yhdessä Mecka mainostoimiston kanssa, jäsenyys Marketplace Boråsista kahdeksi vuodeksi sekä PROTEKO:n tuki ja neuvot kestävien hankintojen tekemiseen.

Ihan passelit palkinnot.

Jo tämä kertoo paljon ruotsalaisten tavasta nostaa esille uusia suunnittelijoita ja tuotemerkkejä. Kun omaa tavaramerkkiä aletaan suunnitella alusta lähtien ja eletään maassa, josta LÖYTYY riskisijoituspääomaa ja ennen kaikkea HALUA sijoittaa vaatemerkkeihin, ollaan jo aika pitkällä.

Suomen ongelma on ehkä se, että vaatemerkkejä ei koeta asiaksi, johon rahansa kannattaa laittaa. Kyllähän meiltäkin niitä massikeisareita löytyy, mutta sijoitussalkulle nuorekasta leimaa eivät anna vaatemerkit, vaan joku ihan muu.

Ja voi pojat kun täällä osataan markkinoida! Jengi osaa ihan oikeasti ja uskottavasti myydä asiansa eteenpäin. Svenssonit ovat hanakoita myymään, mutta tekevät sen hymyssä suin ja ”med friskt humör”, sillä kuuluisalla terveellä huumorilla höystettynä.

 

 

Se, että kilpailun voittaja (josta lupaan kertoa myöhemmin) tekee alusta alkaen yhteistyötä mainostoimisto Meckan kanssa, on myös siisti juttu. Monet ruotsalaiset vaatemerkit ovat syntyneet mainostoimistojen mukana. J. Lindeberg vaatemerkin perustaja Johan Lindeberg hoiti aikoinaan Diesel-vaatteiden mainontaa ennen kuin räjäytti pankin keksimällä ryhtyä itse vaateyrittäjäksi. Tietenkin.

Mutta pelkkä hyvä tuote ja hyvä myyjä eivät täällä riitä. Ja uskon, että tässä piilee ruotsalaisten salaisuus: vaikka suomalaisetkin noin periaatteessa ymmärtävät brändäämisen ja mitä ”brändätty konsepti” tarkoittaa, ruotsalaiset käsittävät asian sisimmänkin ytimen ja ottavat siitä kaiken irti. Ruotsalaiset rakastavat asiakkaitaan, tietävät mitä he haluavat (eli eivät välttämättä sitä tuotetta vaan itse brändättyä konseptia) ja pauhaavat, suunnittelevat ja juhlivat niiden äärellä skumppapullot poksuen.

Kuten täälläkin yliopistossa opetetaan, koostuu brändiarvo tunnettavuudesta, miellyttävyydestä ja arvostuksesta. Taloustoimittaja Marko Erola tutkii artikkelissaan ”Merkillä on väliä” ruotsalaisia brändikonsepteja ja nostaa esille, kuinka huolellisesti ne on tehty: Volvo on maailman turvallisin auto. Ikea on modernin käytännöllinen ja edullinen huonekalu. H&M on uusinta muotia, mutta silti edullinen. 

Ei kuulostaa tähtitieteeltä, mutta jokainen tavu on tarkkaan harkittu.

Erolan mukaan Suomen ongelma on, että meillä tehdään innovaatioita ja Ruotsissa brändejä. Kun suomalaisinnovaation on aika kansainvälistyä, joutuu se aivan liian usein ulkomaisiin käsiin. Suomi voisi siis oppia Ruotsilta paljon. Mutta esimerkiksi huipputeknologiasta johdettujen palvelujen tuottamisessa Suomi on ihan ässä.

Ja sitä ajattelin tänään. Koko sporamatkan. Että jos Suomen huipputeknologiaa opittaisiin brändäämään oikein, Suomi olisi matkalla tähtiin. 

Uskon, että pian ollaankin. Kaikista strategisin veto tällä hetkellä olisi kuitenkin vähän myös apinoida Ruotsia ja ottaa siltä opiksi. Ja myös panostaa pohjoismaiseen yhteistyöhön. Vaikka The Swedish Wire -nettisivuston mukaan Ruotsin maabrändi on niin hyvä, että Ruotsi saa osansa Suomen onnistumisista.

Tästä esimerkkinä, kuinka saksalainen kaveri kehui viime viikolla kovaan ääneen, miten hyvä ruotsalainen LCMDF onkaan. BITCH PLEEEASE!

Onneksi on meillä sentään Angry Birds pehmoleluja, karkkeja ja lintujauhelihaa…