Ystävyydestä

Koko alkuviikon olen liidellyt pää pilvissä. Ehkä skumppahöyryjen jälkimainingeissa, ehkä sen takia, että olen saanut kolmessa kuukaudessa elämääni aika upeita tyyppejä. Voi tyypit! Elämäni ensimmäiset ruotsalaiset synttärit olivat enemmän kuin uskalsin edes toivoa. Vieläkin hymyilyttää.

Keskiyöllä kymmenen paperilyhtyä kohosi Göteborgin kattojen ylle. Sisällä luki toiveita. Minulle. Kaunein lahja, jonka olen ikinä saanut. Eihän siinä voinut olla purskahtamatta itkuun.

Ystävyys on kultaakin kallimpaa. Asui sitä missä tahansa ja oli sitten kansallisuus mikä vain. Ei voi muuta sanoa. Kiitos.