Syksyn viimeinen päivä

Kello kahdeksan aamuaurinko Göteborgissa. Ruotsalaisen syksyn viimeinen päivä. Huomenna Helsinkiin. Tuntuu oudolta. Kun palaan tänne tammikuussa, ovat monet uudet ystävät jo lähteneet.

Tänään aion istua iltaa uusien ystävien kanssa kuin syyskuun ensimmäisinä päivinä. Aion tutkailla jokaista heistä tarkasti, jotta varmasti muistan kaiken. Aion uppoutua saksalaisen raikuvaan nauruun, ihailla tsekkiläisen pitkää tukkaa, nauraa ruotsalaisen vitseille ja katsella suomalaisen hymykuoppia. Aion olla rauhassa, vaikka tunnit kuluvat ja olemme viimeistä kertaa kaikki yhdessä. Vaikka ajatus siitä tuntuu niin surkealta, että vatsassa kiemurtelee.

Onneksi on ensi kesän tsekkiläiset häät. 

Ja onneksi Göteborgissa paistaa edes kerran marraskuun aikana aurinko ja onneksi se on juuri tänään.