Mikä täällä on parasta?

Lilyn toimitus kysyy, mikä Suomessa on parasta. Olen ollut kolme kuukautta poissa, nyt neljä päivää Suomessa. Olen palannut takaisin turvaverkon keskelle. Verkkoon, jossa hengaillessa tuntuu, että kaikki on aina hyvin. Vaikka joskus tulisikin hetki, jolloin asiat ovat huonommin kuin koskaan, löytyy aina joku joka pelastaa. 

Toimittaja Reetta Räty pohtii, mikä tämä tällainen maa on. Mikä on maa, joka on vauras, puhdas ja turvallinen. Täynnä turvaverkkoja, joiden varassa monien on hyvä elää. Mutta sitten Räty kysyy: ”Entä jos me suomalaiset olemme kaikkein onnellisimpia, kaikkein vauraimpia ja pääsemme kaikkein helpoimmalla juuri nyt?”. Ehkä me olemme. Ehkä pääsemme. Se pitäisi suomalaisten ymmärtää. Ehkä myös yrittää ymmärtää, mihin suuntaan tällä hetkellä ihan oikeasti ollaan menossa.

Ajatus Suomen turvasta tuo kuitenkin lohtua maailmalla matkustaessa. Kuinka etuoikeutettu voi ihminen olla kun saa ja voi lähteä, mutta on aina mahdollisuus palata takaisin. 

Göteborgissa istuin bissellä palestiinalaisen Alebin kanssa. Aleb joi appelsiinimehua. Alebilla ei ollut mitään minne palata. Koti Gazassa oli palasina. Aleb pääsi pois.

Nyt istun Töölössä. Ikkunalaudalla palaa kaksi kynttilää. Silmäilen vanhempien jugend-tyylisiä huonekaluja. Älytöntä. Kävelymatkan päässä on Tin Tin Tango, ystäviä ja jääkaapissa ruokaa. Kohta syödään itsenäisyyspäivän illallista. Turvallista. Mukavaa.

Suomi täyttää tänään 95 vuotta. Eilen törmäsin bussipysäkillä Anneli Jäätteenmäkeen ja ryhdyimme juttelemaan säästä. Suomi, paikka, jossa poliitikot ja tavalliset kansalaiset jutustelevat ja istuvat bussissa vierekkäin. Turvallista. Mukavaa.

Helsinki. Tänne voin aina palata. Ehkä jatkaa, ehkä aloittaa alusta. Turvassa kuitenkin. Toisin kuin niin moni muu.

 

”Suomi on käsittämättömän vauras maa. Pyöräilen kesäöissä. Helsinki on puhdas ja kaunis luontoreservaatti. — . Käyn baarista tullessa meressä uimassa. Mannerheimintie on öisin niin hiljainen, että voisi luulla olevansa seniorikodin sisäpihalla. Joka paikkaan on lyhyt matka. Pyöräilen Taivallahden rantaan ja ihan vain hengitän.” -Reetta Räty