Lokakuinen Amsterdam

 

Harva kaupunki on parhaimmillaan lokakuun viimeisinä päivinä. Amsterdam on. 

Viimeksi kävin kaupungissa keskellä heinäkuun helteitä. Oli ahdasta, tukalaa ja liikaa turisteja. 

Hämyisinä ja sumuisina lokakuun iltoina Amsterdam on oma itsensä. Iltakävelyllä kanaalien varrella pääsee ajatuksissaan kauas 1700-luvulle kun Hollanti oli kaupankäynnin mahtimaa. Tavarat kulkivat kanaaleja pitkin, ihmiset elivät talojen alimmissa kerroksissa. Elämä saattoi olla silloin yksinkertaista. Tai sitten ei. 

Amsterdamin visiitti oli itselleni jo kolmas. Jokin tuossa hassussa kaupungissa vetää minua puoleensa. Talot, ihmiset, ilmapiiri? En oikeastaan tiedä. Hollantikin on niin kummallinen maa. Äänekäs, mutta pieni. Liberaali, mutta ei kuitenkaan. Vapauspuolue oli yksi viime vaalien voittajista. Nyt sen kannatus on suurimmillaan. Puolue vastustaa islamin nousua Hollannissa. Käsittämätöntä.

Käsittämätöntä siksi, että kaikista hienointa Amsterdamissa on kuitenkin sen monikulttuurinen ilmapiiri. Ihastelin viisi päivää sekalaisia tuoksuja, ihmisiä, kieliä, aksentteja, tarinoita. 

Ihana, hurmaava, hykerryttävä sekasoppa. Sellaisen keskellä on ihmisen hyvä olla.