Matkalaukullinen ajatuksia Berliinistä

”Mr. Gorbachev, tear down this wall.”

– Ronald Reagan, 1987 

 

Eilen tuntui. Pyöräilin Karl-Marx-Alleeta kohti Berliinin televisiotornia, kohti vastatuulta, mutta kylmät väreet eivät johtuneet tuulesta. Pitkästä aikaa tunsin olevani sataprosenttisen elossa. Edellä pyöräili yksi parhaimmista ystävistäni, Ruotsissa tapaamani Lena. 

Tuijotin 360 metristä tornia ja mietin, mitä kaikkea sekin on todistanut. Kun torni valmistui 1969, DDR oli ollut olemassa jo 20 vuotta. Torni pamahti kaiken keskelle, seuraamaan Itä-Saksan kommunistisen hallinnon arkea. Kansalaisten arkea ja elämää, jota turvallisuusministeriö tarkkaili esimerkiksi värvättyjen vakoojien avulla. Torni ei todistanut muurin rakentamista, mutta muistaa varmasti sen murtumisen.

Katsoin Das Leben der Anderen -elokuvan vasta joulukuussa 2012, kuusi vuotta sen ilmestymisen jälkeen. Minkään elokuvan viimeiset minuutit eivät ole vähään aikaan itkettäneet niin paljon. Se on myös elokuva, johon en ikinä kyllästy. Mitä elokuvan päähenkilö, Stasin upseeri Gerd Wiesler olisi tosielämässä ajatellut vakoilessaan lahjakasta käsikirjoittajaa Georg Drymania? Olisiko hän todella uhmannut Stasin johtoa ja antanut omien tunteidensa viedä voiton? 

Elokuva alkaa vuodesta 1984. Tuntuu käsittämättömältä, että muuri oli halkonut Berliiniä siihen mennessä jo yli 20 vuotta. Kuitenkin länsisaksalaiset TV- ja radiolähetykset kuuluivat muurin toisellakin puolella. Miltä on mahtanut tuntua kaivata länteen? Ikävöidä toisenlaista elämää? Kuulla musiikkia lännestä?

Ihminen on pieni maailmanpoliittisten höykytyksien keskellä. Mutta suuri silloin kun 10 000 ihmistä ymmärtää rynnätä muurille samaan aikaan. Melkein tasan 24 vuotta sitten 9.11.1989 rajavartijat eivät tienneet mitä tehdä kun kansanjoukot ymmärsivät, mitä oli tapahtumassa. Eivätkä vartijat ainakaan halunneet ampua omia kansalaisiaan. Muurin toisella puolella länsiberliiniläiset ottivat itäberliiniläiset riemuiten vastaan. 

Olen ihastunut Berliiniin. Kaupunkiin, joka on nähnyt kaiken, mutta joka silti muuttuu jokaikinen päivä.