Eteläafrikkalaisia ongelmia
Viimeksi kirjoitin viinistä ja eteläafrikkalaisesta viinitilasta. Nyt mietityttää. Jo silloin mietitytti.
Kuva: Yahoo! News. Viinitilojen työntekijät demonstroivat. Grabouwn kaupunki, Etelä-Afrikka, 9.1.2012
Helsingin Sanomat uutisoi tänään Western Capen viinialueen mellakoista lyhyesti. Työntekijät, eli viinirypäleiden poimijat ja pakkaajat lakkoilevat, koska vaativat päiväpalkkansa korotusta kaksinkertaiseksi eli noin 13 euroon. Lakkoilijat ovat sulkeneet teitä ja kivittävät poliiseja.
Western Cape on lounaisen Etelä-Afrikan provinssi, jonka pääkaupunki on Kapkaupunki. Provinssi on tunnettu vuoristaan ja kukkuloistaan ja niiden rinteillä kumpuilevista viiniviljelmistä. Tunnetuimmat viinialueet lienevät Stellenboschissa, Paarlissa ja Constantiassa.
Viinialueilla tepastellessa tuntui kuin olisin Toscanan auringon alla. Kertaa tuhat. Ensimmäinen viini alueella tuotettiin jo vuonna 1659 ja siitä lähtien eurooppalaiset kuninkaat ja kuninkaalliset Napoleonista nykyisiin ovat ihastelleet alueen viinejä. Tilat, joilla pääsin käymään, lukeutuvat varmasti kauneimpien paikkojen joukkoon, joissa olen ikinä käynyt.
Kauniita paikkoja, kyllä. Mutta myös paikkoja, joiden taakse kätkeytyy koko se poliittinen murros ja poliittinen historia, jonka kanssa tämä eteläinen kansakunta elää ja jota se juuri nyt käy läpi.
Poliittinen murros juontaa luonnollisesti juurensa apartheidin aikaan ja kansan kahtia jakautumiseen. Vaikka värillä ei ole yhtä paljon väliä kuin 20 vuotta sitten, maassa elää edelleen rikas, valkoinen eliitti. Valkoisten kuplassa pyöriessä on helppoa unohtaa, mitä neljän miljoonan ihmisen slummeissa esimerkiksi Kapkaupungissa oikeastaan tapahtuu.
Mellakat ovat Etelä-Afrikassa arkipäivää. Elokuussa Marikanan kaivoksella yli 30 kaivostyöläistä sai surmansa työläisten ja poliisin välisissä yhteenotoissa. Tapahtumat juuri ja juuri ylittivät eurooppalaisen uutiskynnyksen.
Se poliittinen murros, jota Etelä-Afrikka juuri nyt käy läpi liittyy talouden ja politiikan vuorovaikutukseen. 90-luvulta lähtien maan hallitus on yrittänyt hahmottaa maan vaurauden jakoa uudella tavalla, mutta tulokset eivät tyydytä ketään. Hiljattain E-A lisättiin BRIC-maiden viidenneksi jäseneksi, nykyään voidaankin puhua BRICS:istä. Mutta spekulointi on hurjaa. Kaatuuko maa ja sen taloudelliset mahdollisuudet omiin poliittisiin selkkauksiinsa?
Tällä hetkellä ei näytä hyvältä. Kun 90% tienaa päivässä paljon vähemmän kuin pitäisi ja 10 % mutustelee hummereita ja skumppaa päivät pitkät, ollaan ongelmissa.
Hullultahan se tuntuu. Vielä viikko sitten hyvillä mielin nautiskelin viinitilalla paikallista punkkua. Kyllähän sen tiedostin, kuinka senkin on luultavasti poiminut joku, jolle maksetaan palkkaa vähemmän kuin tuntuu meistä oikeudenmukaiselta. Kuitenkaan en kävellyt suoraa päätä omistajan luokse ja kysynyt, että mites teidän palkkausasiat. Iänikuinen länsimainen kaksinaismoralismi.
Mutta samalla on myös vaikeaa täysin ymmärtää, miten toisessa kulttuurissa toimitaan. Ehkä siksi ennen kuin alkaa konkreettisesti asettaa kysymyksiä, täytyy maassa asua jonkin aikaa tai tutkia sitä ja todella ymmärtää, mikä johtaa mihinkin. Minkä suunnan Etelä-Afrikka vuoden sisällä ottaa? Seuraan jännityksellä ja lähinnä asetan kysymyksiä itselleni. Kyseenalaistamisestahan kaikki hyvä aina alkaa.