Kun kaupunki tekee mieli syödä

Oranssia, punaista, keltaista, vihreää. Fuksianpunaista, oliivinvihreää, purppuraa, ruskeaa, violettia. Roibosta, kurpitsaa, savannia, amarettoa, greippiä ja bearnaise-kastiketta. Sorbettia, punajuurta, granaattiomenaa ja linssikeittoa. Purppuranpunaista hibiskusta, munakoisoa ja toffeeta. 

Kun kaupunki on sen värinen, että jokainen lehti tekee mieli syödä.

Kun huomaa, että syyskuussa kirpparilta 20 kruunulla ostettu rotsi (joka on pölyttynyt huoneen nurkassa kolme viikkoa) elääkin yhtäkkiä symbioosissa punaisten kattojen ja sorbetin väristen lehtien kanssa. Eikä aamulla enää halua laittaa mitään muuta mielummin päälle.

Kun ne Göteborgin punaiset katot ovat niin punaisia, että maisemaa tekee mieli lipoa kielellä.

Kun saa ihanan kaverin kylään ja saa olla mukana fiilistelemässä kun se löytää unelmiensa värisen takin ja on siitä hirmu onnellinen.

Kun kaupungin kanaalit näyttävät tältä.

Silloin on helppo laittaa aina vaan lisää huulipunaa ja hymyillä syysauringolle, joka jaksoi mainion viikonlopun päätteeksi tervehtiä sadepilvien välistä. Syksy Ruotsissa, tästä mä tykkään.

Ja kiitos kaverille autuaista kaupunkipäivistä. <3