Välillä on iltoja, joita ei vaan jaksa suunnitella. Tai iltoja, joita ei osaa odottaa. Uskoo menevänsä aikaisin nukkumaan ja heräävänsä kahdeksalta. Kun sitten uudet ystävät saapuvat viinipullojen kera tekemään ruokaa ja aamukolmelta huomaa istuvansa oman talonsa katolla kuunnellen hullun naapurinsa juttuja ruotsalaisuudesta, tuntee kuitenkin olevansa oikeassa paikassa. Ja on onnellinen, ettei suunnitellut.

Koska elämä on parasta silloin kun sitä ei suunnittele. Ainakaan liikaa. Ja voiko viikossa saada todellisia ystäviä? Voi. Silloin voi kun on oma itsensä ja ottaa asiat vastaan sellaisina kun ne tulee.

Ja on valmis jakamaan viinipullon.