Ruotsalainen viikko

Viikossa ehtii tapahtua paljon. Sitä ehtii lentää Göteborgiin, jättää passin ja matkaliput koneeseen, nukkua kaksi yötä hostellissa, kaksi yötä uuden ystävän patjalla ja lopulta muuttaa omaan kotiin. Omaan ruotsalaiseen kotiin.

Ruotsalainen koti on opiskelijaluukuksi mainio, kukkulan päältä näkee kauas ja auringonnousu on näkemisen arvoinen. Avaimet luovutti poika nimeltä Svensson, jonka pistävä haju alkaa pikkuhiljaa hälvetä huonekaluista.

Sitten sitä ehtii pohtia, että miten löytää ne oikeat tyypit 500 vaihtarin joukosta. Mutta jotenkin ne vaan löytyivät. Ehtii juoda viiniä Cafe Publikenissa ja puhua kolme tuntia, ruotsiksi. Ehtii olla iloinen siitä, että paikalliset eivät ala puhumaan englantia vaan uskovat sinun ymmärtävän.

Viikossa ehtii tutustua uusiin naapureihin. On slovakialainen, joka syö pelkkää makkaraa, ruotsalainen, joka kuuntelee heviä yöllä, tukholmalainen tyttö, joka on vaan niin kiva ja espanjalainen poika, joka osaa yhden sanan englantia. Näiden kanssa sitä jakaa keittiönsä ja ihmettelee, että miten elämä onkaan hassua.

Sitten on ihan uusi kaupunki ja uudet kujeet. Sitä miettii, että mitä kaikkea täällä voikaan tapahtua. Koska ihan mitä vain voi tapahtua kun ei tiedä mistään mitään.

Sitten on ruotsalaisia. Niin ihania ruotsalaisia, jotka hymyilee! Kauniita tyttöjä, viiksekkäitä miehiä, pieniä perheitä, ulkomaalaisia, hauskoja tyyppejä, outoja tyyppejä. Ja kaikki juovat koko ajan kahvia.

Viikossa ehtii tapahtua paljon. Se on ollut mullistava viikko. Suurin Helsinki-haikeus on voitettu ja on aika tehdä uudesta kaupungista oma.