Viimeinen kuukausi on ollut vähän rankempi. Sain flunssan heti uuden kurssin alettua ja koko kurssi onkin nyt käyty enemmän tai vähemmän kipeänä. Tähän kun lisätään se, että kyseinen kurssi on ollut tavallista kiireisempi koska luentojen lisäksi on pitänyt tehdä vielä työläs ryhmätyö, jossa aikataulu on ollut todella tiukka. Olen myös ravannut työhaastatteluissa ja jännittänyt sotkevatko työkuviot kaikki muut kuviot. Ylimääräisenä mausteena kaikessa myös järjestötyöni, joka on jotenkin vähän vasemmalla kädellä hoidettuna mennyt tässä rinnalla. Alan pikkuhiljaa olemaan terveempi, mutta edelleenkään en ole täysin terve. Muuten elän suht normaalisti mutta kaikki jumpat olen jättänyt pois. Virheiden kautta olen oppinut sen, että ellen ole täysin terve, ei kuntosalille tarvitse astua jalallakaan. Alunperin stressaannuin kaikesta siitä byrokratiasta jota yhtäkkiä jouduin täällä kohtaamaan ja tuntuu, ettei stressi ole helpottanut sen jälkeen kunnolla. Siksi en siis ole varmaan parantunutkaan.
Kevät.
Tämä viikko on ollut kuitenkin ”suuri viikko”. Ensin sain tietää päässeeni läpi ensimmäisestä kotitentistä. Kotitentti meni sinänsä ihan odotusten mukaan, koska toinen vastaukseni oli mielestäni huono ja toinen ihan ok eli kokonaisarvosana siltä väliltä. Mullahan ei tosiaan ole tällä hetkellä muita ambitioita koulun suhteen kuin päästä nyt nämä ensimmäiset kurssit läpi. Ehkä sitten, kun osaan kielenki niin voin odottaa jotain enemmänkin. Maanantaina saimme myös valmiiksi pahamaineisen ryhmätyöni. Minulla kävi siinä tuuri, että olin hyvässä ryhmässä ja muiden ansiosta työstämme tulikin todella hyvä. Kärsin siitä, etten oikein omasta mielestäni osallistunut työn tekemiseen tarpeeksi. Toisaalta kuitenkin huomasin heti alussa, että jonkun on ehkä asetuttava taka-alalle koska viisi ihmistä on jo aika iso ryhmä ja kaikki eivät voi tehdä samaa asiaa koko ajan. Minun roolini olikin pääsiassa se, että luin opettajan ohjeita kuin piru raamattua ja organisoin aikatauluja. Eli tein just sitä mikä minulta sujuu, mutta ketään muuta ei kiinnostanut.
”Kiinnostava” kuva kurssiaikataulusta, mutta olen niiin tyytyväinen, että se on ohi!
Tiistaina aloitin ensimmäisen oikean työni täällä Ruotsissa – woop woop. Töitä olen hakenut ahkerasti, kesätöitä ja osa-aikaisia. Jotain, että voisin olla täällä myös kesällä – koska haluan. Koska kielitaitoni on vielä vähän hatara, on työnhaku ollut haastavaa. Täällä on kyllä tarjolla melko paljon asiakaspalvelutöitä suomenkielisille, mutta monet yritykset odottavat että selviät ruotsinkielisten asiakkaiden kanssa yhtä hyvin. Ravasin siis haastatteluissa ja aluksi kieli oli ongelma, mutta löysin lopulta firman jossa paino laitettiin muille asioille kuin siihen ruotsin kieleen. Ei siellä töissä silti helppoa ole. Koska olen aika arka puhumaan ruotsia vielä, meinaavat sanat mennä solmuun valitettavasti edelleen myös työkavereiden kanssa kommunikoidessa. Sovimme kuitenkin pomon kanssa, että aloitan työt ruotsinkielisistä viesteistä koska kirjoittaminen on helpompaa minulle. Ruotsinkielisistä aloitan siis siksi, että suomenkielinen asiakaspalvelu avautuu vasta ensi kuussa ja asiat on tietenkin hyvä osata jo ennen sitä. Työsopimus on ainakin alkuun puoleksi vuodeksi ja työmäärä sovitaan erikseen. Tämä on ihan hyvä alku, koska syksyllä toivottavasti kielikään ei ole enää niin suuri ongelma, jos sitten täytyy etsiä jotain muuta. Töissä kaikki on kyllä aika epäselvää ja toistaiseksi minua on palloteltu sinne tänne eikä kenelläkään tunnu olevan vastuuta perehdyttämisestäni. Ei auta muu kuin ottaa päivä kerrallaan ja toivoa, että kuviot joskus vähän selkiytyvät. Kyllä minä sen työn opin ja siihen työpaikkan sopeudun, mutta pieni organisointi ja informointi ei tuollakaan olisi pahitteeksi.
En aloittaessani olisi koskaan uskonut, että opin ymmärtämään ”suunnilleen” mitä nämä kaavat sisältävät.
Viimeinen pinnistys täällä viikolla oli perjantai-illan tentti. Kyllä. Itse istuin tentissä suunnilleen 17.00-20.30 ja varsinaisesti tentti loppui klo 21. No, se jälkeen tuntui kyllä hyvältä aloittaa viikonloppu. Tentti käsitteli siis nyt käymääni metodikurssia ja sisälsi myös tilastotieteen laskuja. Lopulta kurssi ei mielestäni ollut läheskään niin vaikea kuin odotin ja ainakin tentissä kysytyt asiat tunsin osaavani ainakin pääpiirteittäin. Kurssin tarkoitus oli oppia perustiedot aiheesta ja mielestäni sen onnistui. Jää nähtäväksi vaan onko opettaja samaa mieltä. Kyseisessä tentissä on erikoinen arvostelu, jossa pitää päästä läpi seitsemästä eri osa-alueesta päästäkseen läpi koko tentistä. Jos siis mokasit juuri yhden osa-alueen kysymykset, mutta koko muu tentti täydellinen, et pääse silti läpi. Tämä tuntuu vähän hölmöltä, kun on tottunut siihen että kokonaispistemäärä ratkaisee.
Tentin jälkeiset kaljat eli minun kohdallani jotain vähän muuta.
Ensi viikko tulee olemaan raskas, koska otin vahingossa liikaa töitä. Luulin, että ilmoitin pomolle ajat jolloin voin työskennellä jonka jälkeen hän antaa niistä työvuorot. No, ajat jolloin voin työskennellä tarkoittikin aikoja jolloin työskentelen. Eli tavallaan sain valita omat työvuoroni ja nyt niitä on – aika paljon. No, onneksi uusi kurssi alkaa ensi viikolla ja todennäköisesti se ei vaadi suurinta työmäärää heti alussa. Kurssikirjaa en ehdi kyllä lukea kuin vasta myöhemmin, mutta niinhän ne muutkin tekee. Eniten hyötyä lukemisesta olisi toki ennen kutakin luentoa, mutta harvoin se muutenkaan totetutuu koska luettavaa on niin paljon. Tälläkin kurssilla tulee olemaan ”mielenkiintoinen” ryhmätyö, joka sisältää 45 minuutin esitelmän. En jotenkin voi edes käsittää jotain noin kamalaa, mutta kaipa siitäkin selvitään. En jaksa sitä miettiä etukäteen.
Kuva muutaman viikon takaa lähikahvilastani.
Eilen minulla oli vieraita Suomesta. Olin antanut äidilleni ilmaisen lahjakortin laivalle ja perheeni tuli käymään siis pikaviisitillä risteilyn muodossa. Ihan kaikki eivät paikalle päässeet, mutta viisi vierasta oli jo ihan riittävästi. Ensin he tulivat katsomaan, missä asun ja täältä käveltiin rantareittiä lounaalle. Lounaan jälkeen vähän kiertelyä kaupoissa, jonka jälkeen kävely Gamla Staniin kahville ja lopulta Katarinahissenin kautta kävely laivarantaan. Aluksi veljeni ajatus laivalle kävelemisestä ei lämmittänyt mieltäni, mutta eihän se matka todellisuudessa tosiaan pitkä ole varsinkin jos pysähtelee välillä. Mitään kovin kummallistahan tuossa ajassa ei ehdi, mutta mielestäni päivä oli jopa yllättävänkin onnistunut.
