Koululainen

Nyt on käyty ensimmäinen viikko koulua, vaikka eihän yliopistoa kouluksi saisi sanoa (näin kerrottiin, kun Suomessa aloitin yliopiston). Kun Suomessa tulee valituksi yliopistoon, saa postissa yleensä paksun kirjekuoren täynnä informaatiota, mutta toisin on ollut Tukholman yliopistossa. Postissa sain ainoastaan kutsun tervetulopäivään, jonne kukaan minun kurssilaisistani ei edes voinut osallistua. Tämän lisäksi sain vain sähköpostin siitä, missä ja milloin pitää olla paikalla, jos opiskelupaikkansa haluaa pitää. Aloitin siis opiskeluni vähän epätietoisena siitä, mitä tuleman pitää. Aikoinaan, kun aloitin Helsingin yliopistossa oli muistaakseni alussa ehkä jopa viikko pelkästään orientoivaa ohjelmaa kaikille. Tukholmassa sen sijaan opinnot aloitettiin suoraan heti toisena päivänä ja lähes kaikki ns. orientaatio oli oman kiinnostuksen ja ehtimisen varassa. Itse en lopulta päätynyt yhteenkään yliopiston yleiseen infotilaisuuteen, koska koko ensimmäinen viikko on jo ollut opiskelua täysillä. Kaikki energia ja aika on siis mennyt luentoihin ja lukemiseen. 

Olin etukäteen ollut hieman ihmeissäni kaikista yliopiston käyttäjätunnuksista ja muista, mutta kaikki on selvinnyt omalla painollaan. Jos ei olen vielä ruotsalaista henkilönumeroa, niin kannattavaa vaan käydä heti aluksi pyytämässä yliopiston Infocenterissä, että aktivoivat tunnukset. Yleensähän kursseille pitää ennen lukukauden alkua itse rekisteröityä, mutta meidän kohdallamme se hoidettiin nyt ensimmäisellä kerralla laitoksen toimesta. Selvennyksenä myös se, että yliopistolta saa opiskelijakortin, joka käy kirjastoon ja esimerkiksi tulostamiseen. Kuitenkin, jos haluat saada esim. alennuksia joukkoliikenteeseen tulee liittyä ylioppilaskuntaan (tai tiedekuntajärjestöön), joiden jäsenkortit oikeuttavat sitten erilaisiin alennuksiin. Koskaan ei ole myöskään haitaksi etsiä itse etukäteen infoa, jotta saa esimerksiksi kirjat ostettua ennen kurssin alkua.

Lukukausi alkoi tämän viikon maanantaina, mutta viime viikon perjantaina piti käydä ottamassa vastaan paikka yliopistolla. Maanantaina omalle kurssilleni pidettiin infotilaisuus siitä, mitä opiskelemamme ohjelma suunnilleen pitää sisällään ja tiistaina oli ensimmäinen luento. Täällä on yleistä se, että kaikki opetus on pakollista ja poissaolot myös tulee yleensä korvata jotenkin. Opetuksen määrä saattaa vaihdella, mutta näin alkuun olen yliopistolla lähes päivittäin. Muina eroina Suomessa opiskeluun on myös se, että iltaluentoja tai pelkkiä kirjatenttejä ei juurikaan ole. Luentojen lisäksi minulla on kurssille luettavana muutama kirja ja joitain artikkeleita. Ensimmäisellä kurssillani tentti tehdään kotitenttinä, mikä on myös minulle uusi konsepti. Kurssit toteutetaan täällä usein myös niin, että luennoitsijat vaihtuvat jokaisella luennolla. Kanssani samassa ohjelmassa on aloittanut nyt 74 muuta henkilöä eli olemme melkoisen suuri ryhmä. Opiskelemme suunnilleen samalla porukalla kaikki kurssit kaksi ensimmäistä vuotta, jonka jälkeen viimeiselle vuodelle valitaan yksi kolmesta suuntauksesta (pedagogiikka, psykologia, sosiologia). Erona Suomeen on mainittava myös se, että muut opiskelijat ovat olleet melko aktiivisia luennoilla. 

Tukholman yliopistossahan ei ole samalla lailla aktiivista järjestötoimintaa kuin mihin moni suomalainen on tottunut. Jotkut ohjelmat ovat kuitenkin alkaneet myös Tukholmassa järjestyä järjestöiksi ja näin on myös oman PAO-ohjelmani kohdalla. Tänä vuonna järjestettiinkin myös oman PAO:n ensimmäiset ”fuksiaiset”. Pakko sanoa, että tapahtuma oli melko kalpea varjo Suomessa viettämistäni fuksiaisista, mutta pisteet järjestämisestä kuitenkin. Tiedossa myös lähiviikkoina ”jatkoa fuksiaisille”, jotta pääsemme vielä tutustumaan paremmin toisiimme. Koska meitä on tosiaan valtava määrä, törmään varmaan vielä pitkään päivittäin moneen aivan uuteen ihmiseen. Ainakin näin alussa on myös ollut tapana, että luentojen aluksi esittäydytään uusille vieruskavereille ja jutellaan hieman (spontaanisti). En muista kyllä koko Suomessa opiskeluajaltani mitään vastaavaa. Meillä oli myös keskiviikkona ”workshop-päivä”, mikä piti sisällään eräänlaista tutustumista yhdistettynä sosiaalipsykologian luentoon. Minulle keskiviikko oli suhteellisen rankka päivä, koska keskusteleminen sosiaalipsykologiasta ruotsiksi, ei valitettavasti ollut ihan se, mihin olin toisena varsinaisena opiskelupäivänä valmistaunut. Mutta koettu nyt tuokin ja hengissä selvitty. Pakko sanoa, että ko. päivä oli ehkä hirveintä, mitä äkkiseltään olisin voinut kuvitella, mutta jotenkin osasin suhtautua siihen jo vähän huumorilla. 

Otan nyt kurssin kerrallaan ja katson, miten homma etenee. Uskoisin kuitenkin, että pahin on takana ja ruotsikin alkaa pikkuhiljaa sujua paremmin. Ensimmäinen viikko on kuitenkin ollut siltä osin myös todella onnistunut, että olen saanut monta uutta tuttavuutta. Perjantaina meillä oli aamuluennon ja fuksiaisten välissä aikaa ja lanseerasimme heti kavereiden kanssa uuden konseptin ”lyxfredag” eli luksus-perjantai. Tämä piti sisällään jotain niinkin jännittävää kuin lounaan yliopiston Kaffebarenin ”taco-perjantaissa”, suosittelen! Katsotaan, josko tästä saataisiin ihan perinne aikaiseksi. Sain myös lupauksen siitä, että tulen saamaan tehokasta ”kielikylpyä” tytöiltä.