minne katosi päivät.

Sen jälkeen kun aloitin työt aika on mennyt todella nopeasti. En voi oikein uskoa, että ensimmäinen lukukauteni Ruotsissa on viimeistä puristusta vaille valmis. Annan kyllä itselleni siitä pienen selkään taputuksen, että olen kaikki suurimmat muuttoa koskeneet tavoitteeni saavuttanut.

– Kolmesta ensimmäisestä kurssista olen päässyt läpi ja neljännenkin loppu häämöttää. Opintomenestys on ollut vaihtelevaa, mutta jos ottaa huomioon hataran kielitaitoni ja tavoitteeni päästä vain läpi, menee aika hyvin. Olen jopa selvinnyt kaikista aivan jäätävistä ryhmätöistä hengissä. On ollut pakko vaan hyväksyä se, että toistaiseksi muut joutuvat vähän ”kantamaan” minua. Olen myös ihan iloinen, että psykologian opintoni päättyvät tähän. Psykologia on tietyiltä osin ihan kiinnostavaa, mutta ei niin kiinnostavaa, että jaksaisin motivoitua siitä yhtään enempää. Odotan siis mielenkiinnolla mitä uutta tällä ohjelmalla on syksyllä minulle tarjota. 

– Olen nyt työskennellyt koulun ohella niin paljon kuin olen ehtinyt ja kesällä jatkuu kokoaikaisena. Näin jälkikäteen ajateltuna suorastaan uskomatonta, että tällä kielitaidolla löysin noinkin hyvän työpaikan. Mutta määrätietoisuudella voi saavuttaa yllättäviä asioita. Sekavaa töissä on edelleen, mutta helpottaa kuitenkin kun on päässyt vihdoin kunnolla työhön sisälle. 

– Olen myös yrittänyt tutustua täällä uusiin ihmisiin niin paljon kuin mahdollista. Koulussa se on vaikeampaa, koska en edelleenkään mielelläni puhu paljon ruotsia. Tämä on tosi huono juttu ja en vaan voi kuin toivoa, että syksyllä olisin vähän itsevarmempi. On ollut kyllä pettymys, miten hitaasti kielitaitoni on parantunut odotuksiini nähden. Olisin tottakai varmasti voinut tehdä vielä jotain parantaakseni kielitaitoani, mutta kiirettä on pitänyt kyllä muutenkin ihan tarpeeksi. Harmittaa siis, että kontaktit jäävät usein hyvin pintapuolisiksi, koska en jaksa lähteä kovin monimutkaisiin ruotsinkielisiin keskusteluihin. Suomalaisiin olen tutustunut senkin edestä, mutta nyt pitäisi vielä löytää ne kaikkein samanhenkisimmät tyypit.

Kaiken kaikkiaan olen kuitekin tyytyväinen, että lähdin tänne. Uskon saaneeni itsevarmuutta siitä, että olen pärjännyt täällä. On helpompi uskoa, että pärjäisi tulevaisuudessa jossain muuallakin ja että tarpeeksi yrittämällä voi onnistua. En voi sanoa, että kaikki täällä olisi huikean mahtavaa, mutta viihdyn kuitenkin nyt paremmin kuin elämässäni Suomessa. Nyt toivon vain, että ruotsin kieleni kehittyy paljon ja että löydän vielä uusia ihmisiä lähipiiriini.