Uusi alku
Olin vielä viime keväänä vakaasti sitä mieltä, että en voi lähteä Suomesta minnekään tai varsinkaan enää palata opiskelemaan. Syitähän on aina ollut vaikka minkälaisia, ei ole rahaa – liikaa sitoumuksia Suomeen – en uskalla tai jaksa. Sitten tuli kesä. Kävin kesäkuussa pitkästä aikaa Tukholmassa ja kotiin tultuani taisin jonkun kyyneleenkin vuodattaa siitä, etten olisi halunnut tulla takaisin. Tästä alkoi elämäni mullistanut prosessi.
Ryhdyin miettimään, miten voisin muutta Tukholmaan. Ensimmäinen ajatus oli hakea töitä, olenhan jo melko vakiintunut työelämän. Koin kuitenkin prosessin liian vaikeaksi, koska en ole koskaan joutunut kunnolla työssä Ruotsia käyttämään ja en halunnut lähteä kielipuolena työmarkkinoille. Lisäksi minulla on ehkä hieman ollut suunta hukassa työelämän suhteen. En tiennyt, mitä haluaisin tehdä ja miten olemassa oleva koulutukseni sopii tähän kaikkeen. Olen Suomessa ollut valmistumiseni jälkeen muutaman vuoden lähes yhtäjaksoisesti työelämässä, mutta en ole päivääkään tehnyt niin sanottu oman alani töitä – kaikkea muuta kyllä.
Tästä alkoi lähes maaninen ruotsalaisten yliopistojen tarjonnan selailu. Jospa sittenkin heittäisin kaikki tekosyyt romukoppaan ja antaisin itselleni vielä uuden yrityksen opintojen suhteen. En ihan ehtinyt enää hakea syksyn opintoihin, joten siirsin katseeni eteenpäin. Tammikuussa alkavia koulutuksia on valitettavasti melko laihasti syksyyn verrattuna, mutta löysin kuitenkin itseäni kiinnostavan kandiohjelman. Tämä oli kaiken kaikkiaan kuitenkin kompromissi, koska esimerkiksi yhtäkään sopivaa maisteriohjemaa ei ollut tarjolla.
Kun minulle selvisi, että saisin kaksi vuotta töistä opintovapaata ja että tämä saattaa olla viimeinen mahdollisuuteni käyttää jäljellä olevat opintotukeni, ei päätös hakemisesta ollut vaikea. Eihän tuo opintovapaa toki riitä kattamaan koko opintojeni aikaa, mutta antaa minulle mahdollisuuden kuitenkin katsoa tämä kortti ja kortin ollessa huono palata takaisin töihin. Olen itse asiassa aiemminkin hakenut Ruotsiin opiskelmaan, päässyt sisään ja jättänyt ottamatta paikan vastaan. Päätin, että enää en halua katua vaan katsoa. Koska olen jo suorittanut yhden maisterin tutkinnon Suomessa, kannattaa minun aloittaa uudet opintoni viimeistään nyt.
Hain muutamiin eri kaupunkeihin opiskelemaan ja laitoin mukaan myös varavaihtoehdoiksi muitakin ohjemia. Viime viikolla sainkin tietää, että minut on hyväksytty opiskelman Tukholman yliopistoon. Tämä tieto oli siinäkin mielessä suuri helpotus, koska olin ollut jo pidemmän aikaa melkoisen itsevarma sisäänpääsystäni. Noloahan se olisi ollut, jos olisinkin joutunut muuttamaan kaikki suunnitelmani. Syynä itsevarmuuteeni oli se, että tiesin saaneeni suomalaisten todistusteni perusteella haussa miltei täydet pisteet haussa. Tämä herätti monissa ihmetystä, koska en koskaan ole mikään aivan huippuoppilas ollut. Luulen kuitenkin tämän johtuneen melko pitkälti siitä, että suomalainen lukio (kiitos siitä) on jo itsessään oppimäärältään sen verran kattava että tarvittavia kursseja oli tarpeeksi.
Vaikka toisaalta olen todella innoissani uusista opinnoistani myönnän, että ajatus koulunpenkistä kauhistuttaa kuitenkin hieman. Olen kuitenkin päättänyt lähteä tähän kokeilevalla asenteella ja opiskella niin pitkään kuin siltä tuntuu. Ruotsin kielellä opiskelu on varmasti aluksi haasteellista, mutta olen ajatellut, että tämä jos mikä on varma tapa oppia.
Luin joskus jonkun muun blogista, että Tukholmaan ei kannata lähteä opiskelemaan jos sietää huonosti epävarmuutta ja haluaa pysyä omalla mukavuusalueellaan. Täytyy myöntää, että Suomessa elämäni on muodostunut tietyllä tavalla erittäin ”helpoksi” ja suuri kysymys olikin uskallanko lähteä omalle epämukavuusalueelleni täysin vieraaseen ympäristöön. Päätin kuitenkin, että haasteista huolimatta tämä on sen arvoista. Onneksi kuitenkin näyttää siltä, että asiat tuntuvat aina ratkeavan omalla painollaan.
Lopuksi vielä hieman infoa hakuprosessista. Vaikka toisaalta kirjoitan tätä blogia itselleni, toivon myös, että joku löytäisi täältä tulevaisuudessa vinkkejä omiin suunnitelmiinsa.
Ruotsissahan opiskelmaan haetaan netissä ja hakea voi yksittäisiin kursseihin tai ohjelmaan. Enintään voi olla 15 hakuvaihtoehtoa. Suomalaiset voivat hakea ruotsalaisten kanssa ruotsinkielisiin ohjelmiin, mutta englanninkielisiin ohjelmiin on erillinen haku. Valinnat tehdään pääosin ylioppilastodistuksen ja lukion päättötodistuksen perusteella. Näiden lisäksi tarvitsee toimittaa vain kopio suomalaisesta passista, jotta saa vapautuksen ilmoittautumismaksuista. Suomalaiset asiakirjat käyvät sellaisenaan – ilman käännättämistä. Suosittelen ehkä hakemaan pääasiassa ohjelmiin, jos haluaa päästä opintotukien suhteen helpommalla. Prosessi on siis päällisin puolin hyvin helppo ja jos tuntuu siltä, ettei halua käydä Suomessa pääsykoerumbaa ja kielitaitoa riittää, niin kannattanee kokeilla.
