Täysikänen, siis selvästi jo aikuinen
Blogissani kerron omasta suhteestani intialaiseen kotiruokaan ja jaan reseptejä. Eteläintialainen ruoka on kuulunut isäni kautta elämääni aina. Äitini ja isäni ovat intohimoisia kokkaajia ja intialaista kotiruokaa valmistuu heidän keittiössään joka päivä. Jos minun pitäisi valita ruoka jota söisin loppuikäni joka päivä, olisi se eteläintialainen kotiruoka, toisin sanoen ruokaa, jota olen syönyt ja syön edelleen lapsuuden kodissa aina siellä ollessani. Blogini syvin ja jaloin tarkoitus on kuitenkin kerätä vanhempieni reseptejä talteen itselleni ja lapsilleni. Yli nelikymppisenä sitä todellakin tajuaa elämän rajallisuuden ja siksi vanhempieni reseptit, joista useimpia on kokkaillut myös isovanhempani ja heidän vanhempansa ovat minulle tärkeitä ja haluan niiden säilyvän vielä tulevaisuudessakin.
Idiappa puolestaan on srilankalainen ja Etelä-Intiassakin usein mm aamaiaspöydässä tarjottava punaisesta riisijauhosta tehty leipänen. Ensimmäiset ruokamuistoni liittyvät vahvasti juuri idiappaan ja mausteiseen curryyn. Pehmeä ja mausteinen suupala maistui ihanalta kolmivuotiaan suussa. Idiappa ja kastike syödään käsin, mikä tekee siitä vieläkin suloisemman muiston. Jo pienenä tyttönä nautin jokaisesta suupalasta idiappaa. Se oli ruokaa, jota syötiin kaukana Intiassa, mutta myös meidän pienessä keittiössä Suomessa.
