Syksyinen päivä ei näytä ehkä joka päivä tältä, mutta ehkä siksi tälläinen maisema tuntuu niin upealta nähdä. Itse asiassa nyt kun asiaa miettii, niin tämä on ehkä oletus syksystä ja tälläinen kuva minullakin on mielessäni kun mietin ”ihanaa syksyä”, mutta todellisuus on aika paljon harmaampi.

Eilen satoi kaatamalla ja oli kylmä. Itsekin kiukustuin siitä. Sateenvarjoa en tietenkään ottanut mukaan. Sisällä katsellessani ohi kulkevia ihmisiä erilaiset ja eriväriset sateenvarjot kourassaan näin kuitenkin maisemassa jotain kaunista. Sateen mukana tipahteli puista aina silloin tällöin syksyn värjäämä lehti. Sade paiskautui asfalttiin kauniisti. Moni sateenvarjo oli tummanpuhuva, niin minunkin viimeisin sateenvarjoni (joka on jo muuten rikki), mutta aina välillä bongasin vaaleanpunaisen tai keltaisen suojan.

Sade ja pimeys koettelevat mieltä, mutta sitten pitää vain yrittää vähän kovemmin ja syödä d-vitamiinia. Silti – työpäivän jälkeen ulkopuolella odottava autokyyti oli erittäin tervetullut. Ettei tarvinnut sentään yksin liikkua kylmässä pimeässä maailmassa – ja vieläpä sateessa.