1.1 Klassiset koulukunnat

– Klassisissa teorioissa organisaatioiden toimintaa tarkasteltiin sisäisten toimintojen tehokkuuden kannalta. Menestystä ajateltiin saavuttettavan yksinkertaisella organisaatiorakenteella ja tehtävänjaolla, missä ihmiset olivat välineitä.

– Organisaatiot nähtiin systeemiteoreettisesti ajatellen suljettuina järjestelminä, joka soveltui:

• hitaasti muuttuviin olosuhteisiin.
• oloihin, joissa oli vain yksinkertaisia ongelmia ratkaistavina.
• oloihin, joissa oli käytettävissä vain vähäisen koulutuksen saanutta työvoimaa.
• tekniikka oli alkeellista.

-Klassisen organisaation periaatteita olivat:

• Pitkälle viety työnjako: toiminnot jaettiin tehtäviin, joiden tekijäksi valittiin toimintoon koulutettu henkilö. 
• Työnjaon ja vastuunjaon selkeys: jokaisen tuli tietää mitä häneltä odotettiin ja tehtäviin tuli laatia selkeä tehtäväkohtainen ohjeistus.
• Hierarkkinen valvonta: jokaisella toiminnolla ylemmän tason valvonta ja ohjaus.
• Kapea valvontajänne: vähän alaisia valvonnan tehostamiseksi

1. MAX WEBER JA BYROKRATIAN ”IHANNEMALLI” (1947)

– Weber kuvaili ja käytti byrokratiaa eräänlaisena ihannemallina, esim. sama organisaatiomuoto oli ollut armeijan käytössä jo ennen organisaatioteorioiden syntyä.

– Byrokratian etuna oli tehokkuus, joka perustui rationalisuuden (= järjen) varaan.

– Tehokkuudelle kaksi syytä:

• Virkoihin valittiin niihin koulutuksen saaneita henkilöitä
• Persoonattomat säännöstöt

​- Kritiikki: Sääntöjen ylikorostunut käyttö aiheuttaa virkavaltaistumista, joka ajaa alleen henkilöstön omaehtoista ajattelua ja tilannetajua.

– Haitat:

• Ei mahdollista henkilöstön henkistä kehittymistä ja kasvua
• Ei ota huomioon inhimmillistä käyttäytymistä, joka aiheuttaa mm. ennalta-arvaamattomuutta
• Hierarkkinen rakenne
• Henkilöstön osaaminen ei tule organisaation käyttöön
• Muovaa henkilöstön persoonallisuutta

​2. FREDRICK TAYLOR JA TIETEELLINEN LIIKKEENJOHTO (1915)

– Taylorin kehittämä näkökulma oletti, että työtä voidaan tutkia tieteellisesti tehokkuuden parantamiseksi. –> Voitiin kehittää paras tapa tehdä työ seuraamalla ammattitaitoisen työntekijän toimia ja opettaa ne ammattitaidottomalle.

– Taylorin johtamis- ja organisointiperiaatteita olivat:

• Työntekijöiden tieteellinen valinta (puutteiden selvittäminen ja koulutus)
• Urakkapalkkaus (palkkaa tuli saada suorituksen mukaan)
• Uudenlainen johtamis- ja työn organisointitapa (suunnittelun ja toteutuksen erottaminen sekä esimiesohjaus omalla erikoisalalla)

​- Tayloristisella työn organisoinnilla tarkoitetaan sitä, että työt on pitkälle ositettu.

– Kritiikki: Ihmistä pidetään mekaanisena automaattina, jota ohjaavat ainoastaan taloudelliset motiivit.

– ”Keppi ja porkkana”-järjestelmä: Porkkanana urakkapalkka ja keppinä kuri, jonka äärimmäisenä sanktiona erottaminen.

3. HENRY FAYOL JA HALLINNOLLINEN KOULUKUNTA (1961)

– Lähestyi organisaatiokysymyksiä käytännön kannalta.

– Painotti tehtävänjaon ja töiden organisoinnin merkitystä

– Jakoi organisaation toiminnot kuuteen ryhmään:

1. Tekninen
2. Kaupallinen
3. Taloudellinen
4. Turvallisuuteen liittyvä
5. Kirjanpidollinen
6. Hallinnollinen

– Virallinen hierarkia/komentoketju oli organisaation toiminna itseoikeutettu ja korvaamaton selkäranka, missä kuri oli välttämätön ohjauksen väline.