1.3 Kontingenssi- ja tilanneteoriat

– Tuli organisaationäkemyksiin 1960-luvulla

– Pyrkii selittämään organisaation ja sen ympäristön välisiä vuorovaikutussuhteita

– Ajateltiin, että ei ole olemassa yhtä oikeaa organisaatiorakennetta, vaan rakenteen tulee sopeutua ympäristön ominaisuuksiin.

– Burns ja Stalker (1961) tekivät ensimmäisen merkittävän tutkimuksen aiheesta.

–> Huomasivat yhteyden, että hitaasti muuttuvissa ympäristöissä menestyvillä organisaatioilla oli mekanistinen rakenne ja nopeasti muuttuvissa ympäristöissä menestyvillä yrityksillä oli orgaaninen rakenne.

Mekaaninen organisaatio

• Toimii vakaassa ympäristössä, jossa on hitaita muutoksia ja matala tekniikan taso.
• Pitkälle viety työnjako, funktionaalinen organisaatio.
• Hierakkinen organisaatio. Paljon sääntöjä ja toimintaohjeita.
• Ylin johto tekee suurimman osan päätöksistä.
• Tiedonkulku tapahtuu pääosin organisaation pystysuunnassa.

Orgaaninen organisaatio (asiantuntijuus)

• Toimii dynaamisessa ympäristössä, jossa on paljon epävarmuutta, muutoksia ja korkea tekniikan taso.
• Joustava työnjako, tulosyksikkörakenne tai projektiorganisaatio.
• Vähän hierarkiatasoja. Vähän sääntöjä. Avoin tiedonkulku.
• Päätöksenteko on hajautettu. Kaikki tasot osallistuvat päätöksentekoon.
• Tiedonkulku tapahtuu pääosin vaakasuunnassa.

​– Burnsin ja Stalkerin mukaan tehokkain organisoituminen on sellaista, joka on sopusoinnussa ympäristön kanssa.

– Lawrence & Lorsch (1969) täydensivät Burnsin ja Stalkerin aloittamia tutkimuksia.

– He halusivat selvittää, kuinka eri alojen yritykset organisoituvat vastatakseen ympäristön asettamiin vaatimuksiin.

– Käyttivät tutkimuksessaan kahta käsitettä, jotka olivat:

• erilaistuneisuus: eri osastojen johdon toiminta- ja suhtautumistapojen erilaisuus
• integraatio: osastojen välinen yhteistyönaste, osastojen toiminnan koordinaatio ja osastojen välisen yhteistyön hyvyys.

– Tutkimuksen tulokset: 

• Dynaamisessa ympäristössä työskentelevän organisaation tulisi olla joustava ja avoin.
• Vakaassa ympäristössä työskentelevän organisaatio voi olla hierarkkinen ja jäykkä.

– Myöhemmin Mintzberg (1979) jaotteli organisaatioita sen mukaan, mihin ympäristöihin ja mihin tilanteisiin ne sopivat.

–> Erotti toisistaan ympäristön stabiiliuden (dynaaminen – vakaa), eli missä määrin ennalta-arvaamattomat muutokset voivat aiheuttaa epävarmuutta organisaatiossa, sekä monimutkaisuuden (yksinkertainen – monimutkainen), joka tarkoittaa sen tietämyksen astetta, mikä tarvitaan ympäristön ominaisuuksien ymmärtämiseen.

– Organisaatiorakenne määräytyy pitkälti ympäristön ominaisuuksien mukaan.

– Mintzbergin jaottelu on seuraavanlainen:

A) Yksinkertainen rakenne

• Nuori, vastaperustettu, pienehkö
• Rakentuu yrittäjän tai toimitusjohtajan varaan
• Toiminta on joustavaa
• Sopii dynaamiseen ja vakaaseen ympäristöön tai avoimen kilpailun tilanteeseen

B) Byrokratia

– Mekaaninen byrokratia esim. teollisuuslaitokset

• Sääntöjen runsaus, toiminnan ennustettavuus, pitkälle viety työnjako, hierarkkinen rakenne
• Suoritettavat tehtävät yksinkertaisia
• Sopii yksinkertaiseen ja vakaaseen ympäristöön

– Asiantuntijabyrokratia esim. yliopistot, sairaalat

• Rakenteista löytyy sääntöjä ja standardeja, mutta asioita toimeenpanevat asiantuntijat, joilla on pitkällinen koulutus
• Sopii vakaaseen ja monimutkaiseen ympäristöön

C) Tulosyksikkömalli

• Organisaatiorakennelma, joka koostuu useasta erillisestä organisaatiosta. Näillä yksiköillä on kuitenkin yhteinen keskushallinto.
• Neljä vahvuutta: 1) Mahdollistaa pääoman tehokkaan käytön 2) Johto pystyy keskittymään yleisjohdollisiin tehtäviin 3) Riski jakaantuu usean tulosyksikön kesken 4) Strateginen ja operatiivinen johto voivat optimoida omat toimenpiteensä  
• Soveltuu erilaistuneille markkinoille

​D) Adhocratia

• Joustava organisaatio
• Tehtävät tehdään useimmiten projektiryhmissä tai muissa tilapäisissä ryhmissä
• Johtaminen perustuu sitouttamiseen
• Matala organisaatiorakenn
• Sopii dynaamiseen ja monimutkaiseen ympäristöön