2. Yksilö organisaatiossa
2.1 Persoonallisuus
– Persoonallisuus on ihmisen suhteellisen pysyviä psykologisia ominaisuuksia, jotka erottavat hänet muista ihmisistä ja ennustavat hänelle tyypillistä käyttäytymistä. (Mullins 2002)
– Keskeiset tekijät persoonallisuudessa ovat:
- Pysyvyys ja yksilöllisyys
- Käyttäytymisen ennustaminen
- Persoonallisuuteen vaikuttavat tekijät:
- Perimä, myös epäsuora vaikutus (esim. ruumiin rakenne voi vaikuttaa siihen miten toiset ihmiset näkevät henkilön)
- Sosiaaliset tekijät, ihmisen persoonallisuuteen vaikuttaa soisiaalinen vuorovaikutus muiden ihmisten kanssa.
- Kulttuuriset tekijät viittaa laajempaan ympäristöön (organisaatio, alue, kansallisuus). Esim. uskomukset, arvot, motiivit ja toimintatavat, jotka yhdistävät yhteisössä eläviä.
- Tilannetekijät, kuten läheisen henkilön kuolema tai lapsen syntymä, Milgramin sähköshokkitutkimus
– Persoonallisuuden muodostumista kuvaa kaksi pääteoriaa:
- Nomoteettiset persoonallisuusteoriat
- Idiografiset persoonallisuusteoriat
1. Nomoteettiset persoonallisuusteoriat
– Nomoteettisissa teorioissa on positivistinen tausta ja niissä etsitään persoonallisuuden ominaisuuksia, jotka ovat yleisiä kaikille ihmisille.
– Oletuksena on, että persoonallisuus määräytyy ensisijaisesti perimän ja biologian perusteella ja, että persoonallisuus ei juurikaan muutu.
– Persoonallisuutta kuvaillaan yksilön piirteiden, piirteiden joukon tai persoonallisuustyypin mukaan.
– Kritiikki: liiallinen yksinkertaistaminen. Taipumus tarkastella persoonallisuutta irrallaan yhteiskunnasta ja sosiaalisista yhteyksistä.
– Tunnettuja teorioita ovat esim.
- Cattelin persoonallisuusteoria
Persoonallisuus voidaan kuvata moniulotteisesti piirtämällä ihmisestä persoonallisuuden tekijöiden perusteella profiili (16 persoonallisuuden piirrettä, s.46). Hänen mukaansa piirteet selittivät yksilön käyttäytymistä eri tilanteissa ja niiden avulla voitiin ennustaa soveltuvuutta työtehtäviin. Cattell oletti piirteiden olevan pysyviä, joten hänen ihmiskäsityksensä oli staattinen ja mekaaninen.
- Eysenckin persoonallisuusteoria
Teorian mukaan on olemassa kaksi keskeistä persoonallisuuden peruspiirrettä. Nämä peruspiirteet ovat 1) ekstrovertti (ulospäinsuuntautunut) – introvertti (sisäänpäinsuuntautunut) sekä 1) neuroottisuus – vakaus. Teoria on yksikertaistus, mutta sitä on sovellettu paljon esim. työkäyttäytymisen ennustamiseen.
- Big Five-persoonallisuusteoria
Teorian mukaan on olemassa viisi persoonallisuuden peruspiirrettä, joihin kaikki inhimmilleset piirteet on palautettavissa: 1) ekstrovertti 2) mukautuvuus 3) tunnollisuus 4) tunne-elämän tasapainoisuus 5) avoimuus. Teorian pohjalta on esitetty, että tunnollisuuden ja luotettavuuden piirre olisi monissa ammateissa melko tarkka hyvän työkäyttäytymisen selittäjä. On myös väitetty, että ekstrovertti ennustaisi menestymistä johtotehtävissä.
2. Idiografiset persoonallisuusteoriat
– Idiografinen lähestymistapa keskittyy tutkimaan syvällisesti ainulaatuisen yksilön monimutkaisuutta ja rikkautta. Persoonallisuutta kuvaillaan yksilön oman ymmärryksen ja tulkinnan mukaan.
– Lähestymistapa olettaa, että persoonallisuus on muodostunut sosiaalisen ja kulttuuriympäristön vaikutuksesta. Lisäksi oletetaan, että yksilön persoonallisuus on mukautuva ja avoin muuttumaan kokemuksen myötä (dynaaminen).
– Tunnettuja teorioita ovat esim.
- Rogers ja minän kaksi puolta
Teoria esittää, että persoonallisuus on sidoksissa ihmissuhteisiin. Hän painottaa psyykkisen kasvun ja kehittymisen tärkeyttä. Persoonallisuus ei ole vakaa eikä stabiilli, vaan se muotoutuu ja kehittyy ajan myötä. Kehityksessä olennaista on ihmisen tietoisuus omista tunteistaan. Rogers näkee minäkäsityksessä olevan kaksi puolta 1) Henkilökohtainen minä: miten näen itseni? 2) Sosiaalinen minä: millainen olen muiden näkökulmasta.
- Mead ja persoonallisuuden kaksi osaa
Meadin mukaan persoonallisuudessa on kaksi osaa: 1) sosiaalinen minä, joka sisältää yhteisön normit, arvojen oppimisen ja sisäistämisen sekä 2) yksilöllinen minä, joka sisältää ihmisen tietoisen ja impulsiivisen ulottuvuuden.
—> Sekä Meadin että Rogersin teorioiden taustalla on humanistinen ihmiskäsitys, jonka mukaan ihmisen tavoitteena on kasvaa täyteen kyvykkyyteensä ja mahdollisuuksien toteuttamiseen.
- Psykodynaaminen persoonallisuuskäsitys
Kyseessä on monien teorioiden muodostama kokonaisuus (Freudin teoria vain yksi niistä). Psykodynaamisen persoonallisuuskäsityksen pääoletukset ovat:
- Ihmisen käyttäytyminen on psykologisesti määrittynyttä.
- Ihmisen persoonallisuudessa olevalla tiedostamattomalla osalla on tärkeä rooli käyttäytymisessä.
- Käyttäytyminen on tavoitteisiin suuntautuvaa.
- Ihminen on kehittyvä olento.
- Sigmund Freudin teoriassa persoonallisuuden rakenteessa on kolme osaa, jotka kehittyvät syntymästä lähtien ja vaikuttavat ihmisen käyttäytymiseen.
- id (se) = Syvin psyyken osa jo syntyhetkellä. Ei-järkiperäinen, impulsiivinen, vietteihin perustuva. Toimintaa ylläpitää halu mielihyvän sävyisiin kokemuksiin riippumatta tekojen seurauksista (ei tunne moraalia).
- ego (minä) = Kehittyy syntymän jälkeen, kun ympäristöstä tuleva sosiaalinen paine on ristiriitainen id:n kanssa. Tasapainottaa id:n alueelta tulevia viettejä ja haluja, pitää persoonallisuuden koossa.
- superego (yliminä) = Opitut arvot ja kulttuuriset vaatimukset. Jakaantuu minäihanteeseen, joka kertoo millainen käyttäytyminen on hyväksyttävää ja omatuntoon, joka auttaa tunnistamaan ei-sallitun käytöksen.
—> Aikuisen ihmisen persoonallisuus rakentuu id:n egon ja superegon välisen dynamiikan ja konfliktien kautta.
– Organisaatiokäyttäytymisen alueella Fredin ajattelutapa nostaa esille näkemyksen, jonka mukaan persoonaltaan terve aikuinen kykeneen sovittamaan id:n ja superegon väliset ristiriidat rakentavasti työyhteisön vaatimusten kanssa. Mikäli ihminen kuitenkin kokee ristiriidat liian suurina, hän reagoi seuraavien tiedostamattomalla tasolla toimivien puolustus- eli defenssimekanismien avulla.
- Regressio (taantuminen lapsuuden käyttäytymismalleihin)
- Fiksaatio (joustamaton asennoituminen ja käyttäytyminen)
- Projektio (tunteiden ja motiivien siirtäminen/heijastaminen toisiin ihmisiin)
- Repressio (ongelmien olemassaolon kieltäminen)
Minuuden kielellinen rakentuminen
– Posmodernin käänteen myötä on kyseenalaistettu ajatus kiinteästä persoonallisuudesta.
– Minuus kehittyy kokoajan ja minuutta luodaan jatkuvasti työpaikan puhekäytännöissä esim. onko iäkäs ihminen vauhtihirmu vai väsynyt vanhus? Kieli ja sen käyttö vaikuttavatkin siihen, miten ymmärrämme omaa ja toistemme minuutta ja kuinka kohtelemme toisiamme ja tulemme itse kohdelluksi.
– Minuuden rakentuminen on sidoksissa kontekstiin. Henkilöllä voi olla useita identiteettejä liittyen esim. ammattiin, sukupuoleen tai vanhemmuuteen.
– Stuart Hall (2002) esittää, että minuus rakentuu vain poissa- ja läsnäolevassa suhteessa toiseen. Identiteetit eivät siten ole erillisiä, vaan ne ovat aina suhteessa toisiin ihmisiin.