3. Johdon laskentatoimi

3.1 Johdon laskentatoimi, rahoituksen laskentatoimi ja kustannuslaskenta

– Laskentatoimi voidaan jakaa kahteen eri näkökulmaan:

1. Rahoituksen laskentatoimi (financial accounting), jota käsiteltiin materiaalin alkuosassa, tuottaa informaatiota rahoittajien tarpeisiin. Sitä kutsutaankin monesti ulkoiseksi laskentatoimeksi. Sitä ohjaavat useat eri lähteistä tulevat ohjeet, suositukset ja lainsäädäntö.
2. Johdon laskentatoimi (management accounting) puolestaan tuottaa informaatiota yrityksen sisäisiin tarpeisiin. Sen tarkoituksena on avustaa johtoa päätöksenteossa. Mikään laki tai määräys ei määrittele sisäistä laskentatoimea, joten se on yritykselle täysin vapaaehtoista.

– Kustannuslaskenta mittaa ja raportoi tietoa yrityksen resurssien hankinnasta ja käytöstä. Se tuottaa tietoa niin rahoittajille kuin yrityksen johdollekin. Toisinaan tietosisältö saattaa olla hyvin sama rahoittajille ja yrityksen johdolle. Yleensä suurin hyöty kustannuslaskennasta on kuitenkin johdolle. Kustannuslaskenta mielletään monesti kuuluvaksi johdon laskentatoimeen juuri tästä syystä.

3.2 Laskentakohde ja kustannustekijä

– Perinteisen kustannuslaskennan tarkoituksena on selvittää, mitkä tuotannontekijät maksavat yritykselle minkä verran ja miten niihin voidaan vaikuttaa. Nämä kustannukset toimivat pohjana yrityksen päätöksenteossa esim. hinnoittelussa.

• Kustannus tarkoittaa tuotannontekijän rahamääräistä käyttöä.
• Tuotannontekijä eli tavaroiden ja palveluiden tuotannossa käytettävät resurssit, kuten ihmisten tekemä työ tai tuotantolaitteet.

​- Laskentakohde (cost object) on elementti, jonka kustannukset halutaan selvittää.

– Kustannustekijöiksi kutsutaan niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat laskentakohteen kokonaiskustannuksiin tietyllä aikavälillä, ts. kustannustekijässä tapahtuva muutos aiheuttaa muutoksen myös laskentakohteen kokonaiskustannuksiin (esim. työtunnit).

3.3 Kustannusten kohdistaminen

– Kun laskentakohteen on valittu, on kustannuslaskennan tehtävänä seuraavaksi selvittää kustannukset, rekisteröidä ja kohdistaa ne laskentakohteille.

– Laskentakohteen kustannukset saadaan selville aiheuttamisperiaatteen avulla. Laskentajärjestelmä etenee kaksivaiheisesti.

1) Selvitetään kustannukset ja rekisteröidään ne kustannuslajeittain (esim. raaka-aineet, markkinointi). 

2) Kohdistetaan rekisteröidyt kustannukset laskentakohteelle. 

• Välittömiksi kustannuksiksi kutsutaan kustannuksia, jotka voidaan kohdistaa suoraan laskentakohteelle. Esim. kustannus raaka-aineesta, jota käytetään yhden tuotteen valmistamiseen.
• Välilliset kustannukset jaetaan epäsuorasti, ts. kustannusten kohdistaminen tuotteelle on hankalaa. Esim. vuokrat, mainonta, palkat —-> Tästä kohdistamisesta käytetään usein nimitystä kustannusten allokointi.

3.4 Kustannusten käyttäytyminen

– Kustannusten laskemisessa ja hallinnassa auttaa kustannusten jaottelu sen mukaan, miten ne käyttäytyvät yrityksen toiminta-asteen vaihdellessa:

• Kiinteät kustannukset eivät muutu toiminta-asteen vaihdellessa. Esim. yritysjohdolle maksettava palkka, tilavuokrat. 
• Muuttuvat kustannukset kasvavat tai pienenevät riippuen yrityksen toiminta-asteesta. Esim. raaka-aine kustannukset (tuotteita valmistetaan paljon —> suuri raaka-aine kustannus)
• Puolimuuttuvat kustannukset  ovat kiinteitä, kun tuotantomäärä on nolla. Mikäli tuotantoa on ne kasvavat suhteessa tuotantomäärään. Esim. huolto- ja päivystyskustannukset, joita syntyy vaikka yksikkö ei olisikaan toiminnassa.

​—> Lyhyellä tähtäimellä tarkasteltuna kaikki kustannukset ovat kiinteitä. Pitkällä tähtäimellä tarkasteltuna kiinteistä kustannuksista tulee muuttuvia kustannuksia.  Tarkastelun aikajänteellä on siis suuri merkitys kustannusten jaottelussa kiinteisiin ja muuttuviin.

3.5 Kustannustarkastelun laajuus

– Kustannuksia tulee tarkastella kulloiseenkin tilanteeseen sopivalla tavalla. Mikäli tiedetään kokonaiskustannukset ja kokonaisvalmistusmäärä, voidaan helposti selvittää yhden tuotteen kustannukset, ns. yksikkökustannukset.

3.6 Kustannusten allokointi

– Kustannusten kohdistamista tietylle laskentakohteelle kutsutaan kustannusten allokoinniksi. Yritykselle on tärkeää tietää mitkä tekijät aiheuttavat kustannuksia, jotta voidaan pyrkiä kustannustehokkuuteen.

3.7 Katetuottoanalyysi

–  Katetuottoanalyysin avulla yritys selvittää eri toimintavaihtoehtoja ja niiden vaikutuksia, kun selvitetään mitä tuotetta valmistetaan, millaisia määriä ja millä hinnalla.

– Katetuottoanalyysissä muunnellaan tuotantomäärää, tuotteen hintaa, sekä muuttuvia ja kiinteitä kustannuksia ja muutosten pohjalta tarkastellaan vaihtelua:

• kokonaistuotoissa (se rahavirta, jonka yritys saa myymällä tuotteitaan ja palveluitaan asiakkaille)
• kokonaiskustannuksissa ja
• voitossa

– Katetuottoanalyysi on siis yritysjohdon työkalu, jolla tarkastellaan tuotteen kannattavuutta sen muuttuvien ja kiinteiden kustannusten vaihdellessa. Menetelmä on yksinkertaistettu ja siinä tarkastellaan tilannetta, jossa on vain yksi tuottotekijä (ne tekijät, jotka vaikuttavat tuottoihin esim. myyntihinnat) ja yksi kustannustekijä. Esim. mainoskampanjoita tai huoltopalveluita ei oteta huomioon.

– Katetuotto tarkoittaa myyntituottojen ja muuttuvien kustannusten välistä erotusta. Katetuotto kertoo siten, mitä yritykselle jää kiinteiden kustannusten kattamiseen ja tulokseen, kun myyntituotoista on vähennetty muuttuvat kustannukset.

– Katetuottolaskelma on seuraavanlainen:

—> Vaikka menetelmä on pelkistetty eikä se huomioi kaikkia tekijöitä, on se helppo tapa arvioida esim. tuotannon kriittistä pistettä. Kriittinen piste on myyntimäärä, jossa yrityksen kokonaistuotot ja kustannukset ovat yhtä suuret eli tulos on nolla. Tällöin tappiota, muttei voittoakaan synny.

– Kriittisen pisteen voi selvittää kolmella eri tavalla: 

1. Tulosyhtälömenetelmä

– Käytetään suoraan katetuottolaskennan kaavaa:

2. Yksikkökohtaisen katteen avulla

– Yksikkökohtaisen katteen hyväksikäyttö on muunnos edellä esitetystä tulosyhtälömenetelmästä. 

– Tässä menetelmässä lasketaan kullekin tarkastellulle yksikölle yksikkökohtainen kate, eli vähennetään yhden tuotteen myyntihinnasta sille kuuluvat muuttuvat kustannukset. Tämän jälkeen jaetaan kiinteät kustannukset yksikkökatteella, niin nähdään monenko tuotteen kate tarvitaan kattamaan kiinteät kustannukset.

– Kaavasta vastaus saadaan näin:

3. Graafisen tarkastelun avulla

– Kriittinen piste saadaan selville kannattavuuskuvion avulla. Kokonaistuotoista ja kokonaiskustannuksista muodostetaan yhtälöt ja piirretään niiden kuvaajat. Kriittinen piste on kuvaajien leikkauspisteessä. (s.93)

3.8 Käytännön erityiskysymyksiä

– Käytäntö osoittaa, että yritykselle tulee kustannuksia, joita ei tarkasti voida ennakoida katetuottoanalyysin muuttuvissa ja kiinteissä kustannuksissa. Esimerkkejä tällaisista ovat varastointikustannukset (esim. tuotteiden pilaantuminen) ja laatukustannukset (reklamaatioiden aiheuttamat kustannukset). Kaikki analyysit ja laskentakaavat ovat vain apuvälineitä yritykselle, mallinnuksia ja kuvauksia käytäntöön.