4. Yritysrahoituksen perusteet
4.3 Rahoituksen kustannukset ja tuotto-odotukset
– Yritys voi rahoittaa toimintaansa kolmella eri tavalla:
1. Oma pääoma, sisäinen rahoitus – tulorahoitus
Käytetään edellisten kausien voittovaroja.
2. Oma pääoma, ulkoinen rahoitus – osakepääoma
Eli osakeannin (osakkeiden liikkeelle lasku) kautta hankittua pääomaa. Yritykset keräävät osakeannilla sijoittajilta omaa pääomaa toimintansa rahoittamiseen. Oman pääoman omistajista eli sijoittajasta tulee yrityksen omistaja. Hän voi osallistua yrityksen päätöksen tekoon ja mahdollinen tuotto maksetaan osinkoina. Mitä enemmän yrityksen osakkeista omistaa, sen suuremman määräysvallan yrityksessä saa ja sitä enemmän osinkoa saa.
3. Vieras pääoma – lainaraha
On tyypillisesti pankkilaina tai liikkeelle laskettu velkakirja. Lainanantaja asettaa lainalle tuottovaatimuksen (esim. 6%:n vuosikorko), joka on maksettava, tekipä yritys tappiota tai ei. Yritys joutuu maksamaan korkomaksunsa ennen mahdollista osinkojen maksua.
Lainanantaja lisää tuottovaatimukseensa myös preemion, eli riskilisän. Mitä pienempi riski yritykselle lainaamisella on, sitä matalammalla korolla yritys saa lainaa.
– Ennen julkista noteerausta yrityksellä on mahdollisuus hankkia pääomia myös pääomasijoittajilta (ns. businessenkeli). Nämä sijoittavat varoja yleensä julkisesti noteeraamattomiin yrityksiin, joilla on hyvät kehitysmahdollisuudet. Pääomasijoittaja ei ole pysyvä sijoittaja, vaan se pyrkii irtautumaan yrityksestä tietyn määräajan kuluessa. Rahoituksen lisäksi pääomasijoittajan tarkoitus on usein tuoda liiketoimintaan muutakin lisäarvoa ja siten edistää yrityksen arvonnousua, esim. hallitustyöskentely, toimialatuntemus tai auttaminen yritysjärjestelyissä. Arvonnousu realisoituu irtautumisvaiheessa, kun pääomasijoitusyhtiö myy osuutensa kohdeyrityksessä.
Saat mahdollisuuden sijoittaa ystäväsi yritykseen 10 000 euroa lainapääomaa tai ostaa samalla rahalla yrityksen osakkeita. Mitä asioita on hyvä ottaa huomioon?
1. Lainanantajan näkökulma
– Turvallinen vaihtoehto, sillä teet yrityksen kanssa sopimuksen, missä sovitaan lainan korkomaksuista ja lyhennysaikatauluista.
– Yrityksen on maksettava lainan eli ns. vieraan pääoman kustannukset ennen kuin se pystyy maksamaan esimerkiksi osinkoja osakkeenomistajille.
– Mahdollisessa konkurssitilanteessa lainanantajat ovat etuoikeusjärjestyksessä ennen osakkeenomistajia.
– Paljonko pyytää lainalle korkoa? Oikea korko perustuu riskittömään vaihtoehtoon, minkä lisäksi lainalle tulee vaatia riskipreemiota eli lisää ottamastasi riskistä.
– Lainantajan tuotolle etukäteen sovittu korkomarksu on paitsi minimi, myös maksimi.
2. Osakesijoittajan näkökulma
– Oman pääoman sijoittajat tulevat yritykseen omistajiksi.
– Omalle pääomalle ei välttämättä saa tuottoa eli osinkoa joka vuosi.
– Mahdollisessa konkurssitilanteessa oman pääoman sijoittaja saa rahansa viimeisenä (jos niitä jää).
– Oman pääoman ehtoisesti sijoittava ottaa suuremman riskin kuin vieraan pääoman ehtoisesti sijoittava. Koska riski on suurempi, tulee myös tuotto-odotuksen olla suurempi.
– Ystäväsi yrityksestä sinulla ei ole päivittäistä tietoa vrt. pörssiyritys, joka on esim. sitoutunut tiedottamaan julkisesti aina, jos jostain merkittävää tapahtuu. Myös yrityksen osakkeiden myynti voi olla hankalaa, sillä tarjolla on paljon likvidejä vaihtoehtoja pörssissä.
4.4 Yrityksen pääomarakenne
– Pääomarakenne kuvaa yrityksen oman ja vieraan pääoman suhdetta.
– Periaatteessa yrityksen optimaalinen pääomarakenne on sellainen, että rahoituksen hinta eli yrityksen keskimääräinen painotettu pääomakustannus (weighted average cost of capital, WACC) minimoituu.
–> Luonnollisesti pääoman keskimääräinen painotettu kustannus on aina oman ja vieraan pääoman kustannuksen välissä!
– Jos ottaa huomioon sen, että vieraan pääoman korot saa vähentää verotuksessa toisin kuin maksetut osingot, voisi ajatella, että optimaalinen pääomarakenne pitäisi sisällään mahdollisimman paljon velkarahaa. Periaatteessa näin olisikin, jos yrityksellä ei olisi riskiä mennä konkurssiin.
– Yrityksen joutuessa riittävän pahaan taloudelliseen ahdinkoon, jää jäljelle kaksi vaihtoehtoa.
- Konkurssi, jolloin yrityksen omistajat jättävät yrityksen velkojilleen maksuksi luotoista.
- Yrityssaneeraus, jossa yrityksen liiketoimintaa pyritään tervehdyttämään niin, että velkojille saadaan maksettua mahdollisimman suuri osuus heidän saatavistaan ja yritystoimintaa pystytään jossain mittakaavassa jatkamaan.
—> Molemmissa vaihtoehdoissa syntyy merkittäviä yrityksen arvoa laskevia kustannuksia.
4.4.1 Oman ja vieraan välissä: Välirahoitus
– Välirahoitusinstrumentit eivät ole selkeästi omaa eivätkä vierasta pääomaa vaan ne sisältävät piirteitä molemmista.
OPTIOLAINA
– Optiolaina on yrityksen liikkeelle laskema laina, jossa sijoittaja saa velkakirjan mukana yhden tai useamman optiotodistuksen. Tällä optiotodistuksella sijoittaja saa mahdollisuuden ostaa yrityksen osakkeita jollakin etukäteen määrätyllä hinnalla.
—> Mikäli osakekurssi nousee yli optiotodistuksen merkintähinnan, kannattaa sijoittajan toteuttaa optionsa ja tulla yritykseen osakkeenomistajaksi.
– Optiolainaan liittyvä velkakirja on yleensä ns. bullet-laina, joka maksetaan takaisin yhdessä erässä laina-ajan lopussa.
VAIHTOVELKAKIRJALAINA (VVK-LAINA)
– Vaihtovelkakirjalaina on sijoittajalle yrityksen liikkeellelaskema velkakirja, joka voidaan vaihtaa yrityksen osakkeisiin. Vaihdossa velkoja luopuu velallisen oikeuksista ja muuttuu yhtiön osakkeenomistajaksi.
– VVK-lainassa optio- ja lainaosuuksia ei voi irrottaa erilleen, toisin kuin optiolainassa.
4.6 Rahoitusmarkkinoiden rooli taloudessa
– Rahoitusjärjestelmä pitää huolen siitä, että pääomaresursseja voidaan siirtää sinne, missä ne ovat tehokkaimmassa käytössä.
– Rahoitusmarkkinat jakautuvat kahteen sektoriin, ylijäämäsektoriin ja alijäämäsektoriin.
- Kotitaloudet edustavat ylijäämäsektoria, sillä monille palkansaajille jää palkasta jonkin verran säästöön.
- Yritykset edustavat alijäämäsektoria, sillä ne tarvitsevat investointeihinsa sekä omaa että vierasta pääomaa.
—> Rahoituksen välittäjien kautta kulkevaa rahavirtaa voidaan kuvata esimerkillä, jossa kotitalous (ylijäämäsektori) sijoittaa säästönsä pankkitilille, ja pankki (rahoituksen välittäjä) puolestaan käyttää saamansa varat antamalla lainaa yritykselle (alijäämäsektori).
– Rahoitusmarkkinoiden tehtävät ovat:
- Varojen allokointi mahdollisimman tehokkaasti yli- ja alijäämäisten sektorien välillä. Rahoitusmarkkinoiden allokatiivisella tehokkuudella tarkoitetaan sitä, että ylijäämäsektorin sijoitukset löytävät tiensä alijäämäsektorille mahdollisimman pienin kustannuksin ja vähäisellä viiveellä. Allokoinnilla tarkoitetaan varojen kohdentamista ja suuntaamista.
- Informaation välittäminen. Tämä siksi, että sijoittajat pysyvät perillä sijoituskohteiden ominaisuuksista, tuotoista sekä niihin sisältyvistä riskeistä. Esim. yrityksen osakkeiden lasku markkinoilla on sijoittajille signaali siitä, että markkinat katsovat sen muuttuneen aikaisempaa riskisemmäksi.
- Rahoitussopimusten likvisyyden parantaminen. Likvidi tarkoittaa nopeasti rahaksi muutettavaa. Tämä tehtävä on tärkeä, sillä likvideillä rahoitusmarkkinoilla sijoittajat voivat realisoida (muutta rahaksi) osakkeensa tai velkakirjansa, minkä vuoksi rahoituksen saaminen pitkäaikaisiin projekteihin on mahdollista.
- Riskin hajauttaminen. Mikäli laittaa kaikki sijoituksensa samaan kohteeseen, on riski suurempi kuin hajautettuna. Rahoitusmarkkinat mahdollistavat ajallisen ja määrällisen hajauttamisen.