2.2 Miten menestys ilmenee tilinpäätöksestä?

– Yrityksen menestystä voidaan mitata:

• Yrityksen koolla ja kasvulla
• Kannattavuudella
• Vakavaraisuudella
• Maksuvalmiudella

2.2.1 Koko ja kasvu

– Yrityksen koko ja kasvu kertovat yrityksen menestyksestä. Kuitenkaan yhtä ainoaa yleisesti hyväksyttyä indikaattoria koon mittaamiseen ei ole olemassa.

• Liikevaihto (toiminnan volyymi) on yleisin mittari toiminnan laajuudelle ja yrityksen koolle.
• Taseen loppusumma, eli toimintaa sitoutuneen pääoman määrä on myös yleinen mittari. Taseen loppusummaan lasketaan vieras ja oma pääoma yhteensä.
• Henkilöstön määrä
• Oman pääoman markkina-arvo = osakkeen hinta x osakkeiden määrä (käytetään usein mittaamaan pörssiyritysten kokoa)

2.2.2 Kannattavuus

– Kasvun ohella toinen keskeinen yrityksen tavoite on toiminnan kannattavuus. Yrityksen kannattavuuden periaate on, että se saa enemmän tuloja kuin sillä on menoja. Kannattavuus luo pohjan toiminnan jatkuvuudelle ja yrityksen arvon muodostumiselle. 

– Yrityksen menot syntyvät ennen tuloja, minkä vuoksi yrityksen kannattavuus voidaan lopullisesti selvittää vasta, kun yritystoiminta on päättynyt. —> Kun kaikki yrityksen tulot ja menot on saatu selville, kannattavuutta voidaan mitata totaalikauden sisäisen korkokannan avulla. Totaalikaudelta lasketaan yhteen diskontatut tulot sekä menot, ja verrataan niitä toisiinsa.

– Diskonttaaminen = lasketaan arvo jollekin tulevaisuudessa olevalle rahavirralle nykyrahassa.

– Mikäli tulot ovat suuremmat kuin menot on toiminta ollut kannattavaa.

—> Asia ei sijoittajien näkökulmasta ole kuitenkaan niin yksinkertainen. Jos sisäinen korkokanta (i) on sijoittajien tuottovaatimusta suurempi, on sijoitus yritykseen ollut kannattavaa. Jos totaalikauden sisäinen korkokanta on pienempi kuin tuottovaatimus (esim. i=8% ja tuottovaatimus=10%), olisi rahoittajien kannattanut sijoittaa pääoma johonkin muuhun sijoituskohteeseen. 

– Totaalikauden sisäinen korkokanta voidaan kuitenkin selvittää vasta yrityksen toiminnan päättyttyä. Käytännössä tietoa tarvitaan jo yrityksen toimiessa.

– Tilikauden kannattavuutta mitataan tunnusluvuilla, jotka kuvaavat pääoman tuottoasteita (-prosentteja). Ne voidaan erotella sen mukaan, kuinka laajasti rahoittajat otetaan laskuissa huomioon.

– Oman pääoman tuottoaste, ROE (Return on Equity) ottaa huomioon ainoastaan oman pääoman sijoittajat.

– Koko pääoman tuottoaste, ROA (Return on Assets) ottaa huomioon kaikki yrityksen rahoittajat.

OBS! Pääoman määrä tilikauden alussa ts. edellisen tilikauden lopun taseesta! 

– Tarkempia tietoja yrityksen kannattavuudesta saadaan, kun puretaan koko pääoman tuotto (ROA) peruskomponentteihin: 

– Myynnin ansaintavoima, eli montako senttiä yhdestä myydystä eurosta on jäänyt voittoa oman ja vieraan pääoman sijoittajille.

– Pääoman kiertonopeus, eli kuinka monta kertaa ansaintavoimaa kuvaava tulosprosentti on tilikauden aikana saatu.

– Esim. vuonna 2006 Finnairilla myynninansaintavoima on jäänyt negatiiviseksi: prosenttiluku -0,22% osoittaa, että jokaisesta liikevaihtoon sisältyvästä eurosta on syntynyt tappiota 22 senttiä. Pääoman kiertoa kuvaava tunnusluku (1,23) puolestaan osoittaa, että tuo tappio on syntynyt 1,23 kertaa vuoden aikana. (kirjan s. 59)

2.2.3 Vakavaraisuus

– Vakavaraisuudella kuvataan yrityksen pääomarakennetta, ts. oman pääoman suhdetta vieraaseen pääomaan. Mitä enemmän omaa pääomaa yrityksellä on verrattuna vieraaseen pääomaan, sitä vakavaraisempi yritys on.

– Yritys, jolla on taseessa runsaasti omaa pääomaa vieraaseen pääomaan verrattuna kestää tappioita paljon paremmin kuin hyvin velkaantunut yritys. —> Tämä siksi, että voitto kirjataan taseessa oman pääoman lisäykseksi ja tappio puolestaan vähentää omaa pääomaa. Näin ollen tappioita voidaan vähentää sitä enemmän, mitä enemmän yrityksen taseessa on pääomaa.

– Vakavaraisuus on myös tärkeä osoitus rahoittajille. Riski lainata rahaa yritykselle on pienempi ja tällöin myös lainan korko voidaan neuvotella matalammaksi.

– Yrityksen vakavaraisuutta (ja samalla tappionsietokykyä) mitataan pääomarakennetta kuvaavilla tunnusluvuilla. Yleisesti käytössä ovat seuraavat tunnusluvut:

– Omavaraisuusaste laskee oman pääoman osuuden koko pääomasta. Mitä velkaantuneempi yritys on, sitä alhaisemmaksi omavaraisuusaste jää.

• Suomessa tyydyttävänä omavaraisuusasteena pidetään 20%-40%. Mikäli omavaraisuusaste jää alle 20%, pidetään vakavaraisuutta heikkona. Yli 40% kertoo hyvästä vakavaraisuudesta.

– Suhteellinen velkaantuneisuus vertaa velkojen määrää toiminnan volyymia kuvaavaan liikevaihtoon.

• Tyydyttävänä pidetään arvoja välillä 40%-80%. Jos tunnusluvun arvo ylittää 100%, voidaan tilannetta pitää huolestuttavana. 

—> Omavaraisuusasteen ja suhteellisen velkaantuneisuuden asteikot hyvästä heikkoon ovat vain suuntaa-antavia.

– Velkarahoitus ei sinällään ole ongelma yritykselle. Se kuitenkin lisää oman pääoman sijoittajien kannalta riskiä. Tätä kutsutaan vieraan pääoman vipuvaikutukseksi. Vipuvaikutuksen vuoksi velkarahan käyttö kasvattaa oman pääoman tuottoa hyvinä vuosina. Huonoina vuosina vipuvaikutus vähentää oman pääoman tuottoa. Yrityksen velkaantuminen lisää siis tuoton vaihtelua ja riskiä.

2.2.4 Maksuvalmius

– Vakavaraisuuden lisäksi toinen keskeinen yrityksen toiminnan jatkumisen kriittinen edellytys liittyy maksuvalmiuteen. Tämä tarkoittaa yrityksen kykyä suoriutua sille kuuluvista erääntyvistä maksuista (palkat, ostovelat, verot jne.). 

—> Maksuista suoriutumiseen yritys tarvitsee likvidejä varoja (heti käytettävissä olevat rahat, esim. yrityksen kassa), joita verrataan lyhytaikaisiin, alle vuodessa erääntyviin velkoihin.

– Maskuvalmiuden mittareita ovat:

– Quick ratio, joka mittaa yrityksen mahdollisuutta selviytyä lyhytaikaisista veloistaan pelkällä rahoitusomaisuudellaan. 

– Current ration tarkasteluperspektiivi on jonkin verran pidempi kuin edellisessä. Ajatellaan, että myös vaihto-omaisuus voitaisiin realisoida lyhytaikaisista velvotteista selviämiseksi.

– Molempien lukujen teoreettinen minimiarvo on 1, sillä yrityksen tulisi pystyä selviämään veloistaan toimiakseen. Käytännössä kuitenkin quick ratio on tyydyttävä välillä 0,5-1,0 ja current ratio 1,0-2,0.

2.2.4 Kassavirta

– Quick ratio ja current ratio ovat staattisia tunnuslukuja, jotka pohjautuvat taseen varantosuureisiin (hetkellinen, tietyn ajankohdan lukema). Ne siis kuvaavat maksuvalmiutta täsmälleen tilinpäätöshetkellä, mutta eivät paljasta, minkälainen tilanne oli esim. tilikauden puolivälissä. Varantoluonteen vuoksi taseen tunnuslukuja ei myöskään ole mielekästä laskea yhteen eri tilikausilta (tänään sataa, huomenna sataa = kaksi sataa).

– Tilanne on toinen tuloslaskelman erien kohdalla, jotka ovat luonteeltaan dynaamisia tunnuslukuja, ns. virtasuureita (tietty ajanjakso). Ne kattavat koko tilikauden mittaisen jakson, joka ilmenee jo tuloslaskelman päiväyksestäkin (1.1-31.12). Virtaluonteensa vuoksi kaikkia tuloslaskelman eriä voidaan myös mielekkäästi summata eri tilikausilta tulkittavuuden kärsimättä.

– Tuloslaskelman luvut eivät kuitenkaan sellaisenaan sovellu kovin hyvin yrityksen tilanteen kuvaamiseen. Suoriteperusteen ja meno tulon kohdalle-periaatteen vuoksi tuloslaskelman tuotot ja kulut eivät vastaa niihin liittyviä kassavirtoja. Tämä johtuu siitä, että kaikki tilinpäätöksen tuotot ja kulut eivät ole vielä realisoituneet kassavirroiksi.

—> Ongelman ratkaisemiseksi voidaan laatia kassavirtalaskelma. Tuloksena saatava liiketoiminnan nettokassavirta on dynaaminen tunnusluku, jonka avulla yrityksen tulorahoituksen riittävyydestä saadaan totuudenmukaisempi kuva. Tämä tunnusluku eliminoi tuloslaskelman jaksotuserät ja tarjoaa reaalisen arvon siitä, kuinka paljon yrityksen kassassa tilikauden jälkeen on rahaa.

• Jaksotuserät koostuvat poistoista, arvonalentumisista ja liikepääomaerien nettomuutoksista (taseen lyhytaikaisiin varoihin ja velkoihin kuuluvia eriä, esim. myyntisaaminen tai ostovelat).

– Kassavirtalaskelmaa tulkittaessa on otettava huomioon, että se on absoluuttinen euromääräinen luku. Jotta tunnusluvun arvoja voidaan vertailla yritysten kesken, suhteutetaan se kokoa kuvaavaan indikaattoriin esim. liikevaihtoon, taseen loppusummaan tai oman pääoman kirja-arvoon.

2.2.6 Tuloksen laatu 

– Yritykset voivat jossain määrin ohjailla tilinpäätöksessä esitettävää tulosta. Tämä onnistuu vaikuttamalla jaksotuserien suuruuteen, eli esim. mitä suuremmat poistot tehdään, sitä pienempi nettotulos lopulta muodostuu.

– Mitä enemmän tuloslaskelman nettotulos poikkeaa nettokassavirrasta, sitä enemmän tulosta on voitu ohjailla. 

– Tuloksen laatua voidaan kuvata tilinpäätökseen sisältyvien jaksotuserien määrällä. Koska poikkeama voi olla kumpaan suuntaan tahansa, kannattaa jaksotusrät huomioida itseisarvonsa suuruisena ”unohtaen” sen etumerkki.

—> Mitä pienempi lukema saadaan, sitä parempilaatuinen tulos muodostuu (ts. tulosta ”manipuloidaan” vähemmän).