2.3 Työstressi ja työuupumus
– Muutos ja epävarmuus aiheuttavat stressiä työelämässä. Jatkuva kilpailu puolestaan luo tehokkuus ja joustavuuspaineita. Stressistä ja kiireestä onkin tullut jokapäiväinen ilmiö.
– Stressi tarkoittaa fyysistä tai henkistä rasitusta, johon elimistö reagoi puolustusmekanismeilla sopeutuakseen tilanteeseen tai palauttaakseen tasapainotilan (Selye 1976).
– Nykyisin stressin tutkimuksessa erotetaan toisistaan psykologisesti ja fysiologisesti painottuneet suuntaukset.
Työstressi
– Yksi työstressiä koskevista malleista on 1970-luvulla esitetty yksilö-ympäristö-yhteensopivuus-teoria eli PEF-teoria (person-enviroment fit).
- Teorian mukaan stressi syntyy yksilön ja hänen työympäristönsä välisessä vuorovaikutustilanteessa, kun yksilön kyvyt ja ympäristön vaatimukset ovat ristiriidassa. Tilanne, jossa työntekijä huomaa, ettei hänen taitonsa riitä, on stressaava.
– Lazaruksen esittämä transaktionaalinen stressiteoria näkee työstressin monimutkaisena prosessina, jossa työntekijä on vuorovaikutuksessa työympäristönsä kanssa. Näkemys myötäilee tältä osin PEF-teoriaa, mutta Lazarus painottaa ihmisen oman arvioinnin ja stressinkäsittelykeinojen (coping-voimavarat) roolia. Stressin kokeminen on hyvin yksilöllistä.
– Teorian mukaan stressin kulussa on kolme päävaihetta:
- Hälytysvaiheessa valmistaudutaan kohtaamaan uhka tai pakenemaan.
- Vastustus- eli sopeutumisvaiheessa kohdataan uhka. Stressitekijöitä pitäisi tunnista ja poistaa.
- Uupumisvaihe seuraa, ellei uhkatekijöitä ole saatu eliminoitua. Seurauksena voi olla burnout.
– Stressiä aiheuttavat tekijät on puolestaan jaoteltavissa kolmeen ryhmään:
- Yksilöön liittyvät tekijät, kuten persoonallisuus, osaaminen, perhe- ja taloudellinen tilanne sekä elämänmuutokset.
- Organisaatioon liittyvät tekijät, kuten rooliristiriidat tai työpaikan ihmissuhteet.
- Ympäristöön liittyvät tekijät, kuten taloudellinen, poliittinen tai teknologinen tilanne ja yleinen asenneilmasto.
– Stressin seurauksena syntyy yksilölle erilaisia fysiologisia (päänsärky, hartiakipu), psykologisia (tunne-elämän häiriöt) ja käyttäytymiseen (motivaation puute, virheiden määrän lisääntyminen) liittyviä oireita.
– Stressi on luonteeltaan sekä positiivista että negatiivista. Ali- ja ylikuormitus stressaa. Terveellinen, normaali stressi puolestaan piristää. Sitä tarvitaankin motivaation ja energian lisääjänä. Tällöin stressi on optimaalisella tasolla.
– Friedman ja Rosenman (1976) ovat tutkineet psyykkisiä tekijöitä, jotka ovat yhteydessä fyysiseen sairastumiseen. He ovat erottaneet A– ja B-tyyppisen käyttäytymisen.
- A-tyypin yksilöt ovat kunnianhimoisia ja tekevät pitkää päivää. Stressitilanteessa he käyttäytyvät aggressiivisesti, kilpailevasti ja hallitsevasti. Sairastuvat helpommin sepelvaltimotautiin ja kärsivät stressiin liittyvistä häiriöistä.
- B-tyypin yksilöt eivät kärsi ajan puutteesta tai turhaudu helposti. He puhuvat ja liikkuvat hitaasti, eivätkä koe tarvetta puhua omista saavutuksistaan. B-tyyppi osaa myös rentoutua ilman syyllisyyttä ja kärsivät A-tyyppiä vähemmän stressiperäisistä sairauksista. Tyypillisesti vanhempi ylinjohto käyttäytyy näin.
Työuupumus
– Työuupumus (burnout) on vakava työssäkehittyvä krooninen stressioireyhtymä ja sille on ominaista kokonaisvaltainen väsymys, kyyniseksi muuttunut asennoituminen ja heikentynyt ammatillinen itsetunto. Ekshaustio eli voimakas pitkäaikainen väsymys on keskeinen osatekijä työuupumuksessa.
– Työuupumuksen lähteitä ovat työyhteisöt ja itse työ. Sairastumisen riskiä lisäävät puolestaan yksilölliset tekijät esim. ikä, sukupuoli, rooliodotukset tai koulutus.
– Työuupumus on pitkähkö prosessi. Sen muodostumisessa voidaan erottaa seuraavat päävaiheet:
- Innostunut työntekijä, jola on korkeat suoritustavoitteet.
- Väsynyt työntekijä, jonka työstä on kadonnut hohto. Kyseessä ensimmäinen hälytysmerkki, johon tulisi reagoida.
- Riittämättömyyden tunteesta kärsivä työntekijä. Varsinainen työuupus alkaa.
– Työuupumuksen oireet voidaan jaotella seuraavasti:
- Fyysinen uupumus (vähäinen energia, väsymys sekä muut fyysiset oireet)
- Tunneperäinen uupumus (masennus, avuttomuus, ansassa olemisen tunne)
- Depersonalisaatio (käyttäytymistapa, jossa henkilö on kylmä ja kyyninen)
– Työuupumus on erityisesti lahjakkaiden ja ahkerien ihmisten vaiva, sillä heillä on suurin riski sairastua siihen.