Tilinpäätös, osa 3

midmaptilinp.gif

1.5 Tase

– Tase kertoo taloudellisen aseman (varat ja velat) tietyltä päivältä. Taseen erät ovat ns. varantosuureita. (tänään sataa, huomenna sataa = kaksi sataa)

– Tase muodostuu vastaavaa– ja vastattavaa-puolista, jotka esitetään epälikvidiysjärjestyksessä (epälikvideistä kohti likvideitä). 

tase.gif

VASTAAVAA (varat)

– Taseen vastaavaa-puolella on yrityksen varat, jotka voidaan jakaa: 

  • Pysyvät vastaavat, tuottavat yritykselle tuloja pidempään kuin yhden tilikauden ajan.
  • Vaihtuvat vastaavat, tuottavat tuottavat tuloja korkeintaan yhden tilikauden verran.

​- Pysyvät vastaavat jaetaan kirjanpitoasetuksessa kolmeksi ryhmäksi. Kukin näistä jaetaan vielä alaryhmiksi.

  1. Aineettomat hyödykkeet:  Kehittämismenot, Aineettomat oikeudet, Liikearvo ja Muut pitkävaikutteiset menot sekä Ennakkomaksut.
  2. Aineelliset hödykkeet: Maa- ja vesialueet, Rakennukset ja rakennelmat, Koneet ja kalusto, Muut aineelliset hyödykkeet sekä Ennakkomaksut ja keskeneräiset hankinnat.
  3. Sijoitukset: Omistukset muissa yrityksissä sekä Saamiset.

​- Vaihtuvat vastaavat jaetaan myös neljäksi ryhmäksi:

  1. Vaihto-omaisuus, jota voivat olla esim. kauppaan myytäväksi hankitut tavarat (varasto) ja teollisuusyrityksen raaka-aine-, puolivalmiste- ja valmistevarasto.
  2. Saamiset
  3. Rahoitusarvopaperit
  4. Raha ja pankkisaamiset

VASTAAVAA (velat)

– Taseen vastaavaa-puolella esitetään:

  • Oma pääoma kertyy yritykseen kolmella tapaa:
  1. Sijoitettu oma pääoma on esim. osakeyhtiössä siihen sijoitettua pääomaa.
  2. Hallussapitovoitto puolestaan syntyy pysyvien vastaavien arvonkorotuksista ja rahoitusvälineiden käyvän arvon arvostuksesta.
  3. Tulorahoitus syntyy tilikauden tuloksen myötä. Kunkin tilikauden voitto lisää omaa pääomaa ja tappio vähentää sitä.
  • Tilinpäätössiirtojen kertymä, joka liittyy verotukseen. Elinkeinoverolaissa yritys voi varautua tuleviin menoihin, jotka syntyvät esim. takuumenoista.
  • Pakolliset varaukset ovat velkoja, joiden määrä tai toteutumisajankohta on arvioitu. Esim. työntekijöiden tuleva eläke.
  • Vieras pääoma tarkoittaa yrityksen lainoja. Esim. verovelat, maksamattomat palkat tai maksut tavarantoimittajalle.

​- Taseen erien arvostamisessa tulee muistaa varovaisuuden periaate, eli varat arvostetaan alimpaan arvoonsa. Esim. vaihto-omaisuuteen kuuluva tavara, jonka ostohinta on 100€ ja myyntihinta 150€, arvostetaan 100€ mukaan.

1.6 Tuloslaskelma

– Tuloslaskelma esittää tilikauden voiton tai tappion, sekä miten tulos on muodostunut.

– Yrityksen tuloslaskelma voi olla joko:

  • kululajikohtainen, jolloin yrityksen varsinaisen toiminnan kulut esitetään jaoteltuina kululajeihin. Esim. osto-, henkilöstö- ja pitkävaikutteisten tuotannontekijöiden kuluihin.
  • toimintokohtainen, jolloin kulujen jaottelu tehdään toimintojen mukaisesti. Esim. myynnin, markkinoinnin ja hallinnon kulut.

—> Yritys voi vapaasti valita kummanko tyyppistä tuloslaskelmaa se käyttää, mutta valinnan jälkeen sitä tulee käyttää tilikaudesta toiseen.

– Tuloslaskelman tärkeimmät periaatteet ovat suoriteperusteisuuden ja meno tulon kohdalle-periaatteen noudattaminen.

  • Meno tulon kohdalle-periaate: Tilikauden tuotoille kohdistetaan niille kuuluvat menot.
  • Suoriteperusteisuus: Meno ja tulo merkitään tileihin jo syntyhetkellä – silloin, kun tavara tai palvelu vaihtaa omistajaa.

Esim. Meno syntyy sillä hetkellä, kun tulostin ostetaan kaupasta, vaikka lasku maksettaisiinkin myöhemmin. Tulo syntyy sillä hetkellä kun teatteriryhmä esiintyy brunssilla, vaikka palkkio tuleekin pankkitilille vasta myöhemmin. 

– Tilikauden voitto merkitään taseeseen lisäämään yrityksen omaa pääomaa, josta se voidaan edelleen jakaa esim. osinkoina osakkeiden omistajille. Tilikauden tappio puolestaan vähentää yrityksen taseessa olevaa omaa pääomaa.

tuloslaskelma.jpg

1.7 Rahoituslaskelma

– Rahoituslaskelma on selvitys yritykseen tilikaudella tulleista ja yrityksestä lähteneistä rahoista. Sen tärkein tehtävä on antaa kuva yrityksen rahoituksesta ja sen riittävyydestä. 

– Rahoituslaskelman laatimista edellytetään pörssinoteeratuilta yhtiöiltä, osakeyhtiöiltä ja osuuskunnilta. Pienemmät osakeyhtiöt ja osuuskunnat on vapautettu rahoituslaskelman laatimisesta, elleivät ne ole pörssinoteerattuja.

– Rahoituslaskelma jakaantuu kolmeen osaan:

  • Liiketoiminnan rahavirta
  • Investointien rahavirta
  • Rahoituksen rahavirta

1.8 Liitetiedot

– Liitetiedot tarkentavat tuloslaskelmasta, taseesta ja rahoituslaskelmasta annettuja tietoja. 

– Tehtävänä on varmistaa, että koko tilinpäätöksestä tulee oikea ja riittävä kuva yrityksestä.

– Osakeyhtiöt, osuuskunnat ja asunto-osakeyhtiöt ovat velvollisia antamaan tarkempia tietoja liitetiedoissaan.

1.9 Toimintakertomus

– Toimintakertomus ei ole varsinainen osa tilinpäätöstä, mutta kirjanpitolaki määrää sen laatimisesta.

– Pienimmät kirjanpitovelvolliset on vapautettu toimintakertomuksen laatimisesta, mikäli ne eivät ole pörssinoteerattuja.

– Toimintakertomus sisältää esim. tilikauden olennaiset tapahtumat, tulevaisuuden odotukset, riskit ja epävarmuustekijät sekä taloudelliseen asemaan ja liiketoimintaan vaikuttavat tekijät. Lisäksi yritysjohto arvioi toimintakertomuksessa yrityksen taloudellista tilaa, tulosta, henkilöstöä ja ympäristövaikutuksia.

1.10 Tilintarkastuskertomus

– Tilintarkastuslaki antaa määräyksiä tilintarkastuksesta.

– Tilintarkastuksen tarkoituksena on varmistaa, että tilinpäätös antaa riittävän ja olennaisilta osin oikean kuvan yrityksen taloudellisesta tilasta, toimintakertomus on laadittu määräysten mukaisesti sekä yrityksen hallinto on hoitanut tehtävänsä oikein.

– Tilintarkastajat laativat tilintarkastuskertomuksen, joka on yleensä vakiomuotoinen. Pienetkin poikkeamat vakiintuneista sanamuodoista ovat yleensä viitteitä yrityksen ongelmista.

– Julkaistaan yhtä aikaa tilinpäätöksen ja toimintakertomuksen kanssa.

Työ ja raha Opiskelu

Tilinpäätös, osa 2

1.4 Taseen ja tuloslaskelman laatimisen pääperiaatteet

Tilikausi on ajanjakso, jolta virallisen tilinpäätöksen tulos lasketaan ja jonka päättymispäivän rahoitusasemaa kuvaamaan tase laaditaan.

  • Kirjanpitolaki määrittelee yrityksen tilikaudeksi 12 kk, mutta se voi olla myös pidempi tai lyhyempi poikkeusluvalla (max. 18 kk).
  • Yleisimmin tilikausi on kalenterivuosi, mutta se voi myös olla mikä tahansa vuoden mittainen ajanjakso (esim. 15.5-14.5). 
  • Erityisryhmille, kuten pankeille, kalenterivuosi on Suomessa määrätty pakolliseksi.

–  Tuloslaskelmassa esitetään tilikauden tulos, voitto tai tappio, sekä sen muodostuminen. Tilikauden tulos lasketaan meno tulon kohdalle-periaatetta soveltaen: tilikauden tuloista (tuotoista) vähennetään tuottojen aikaansaamiseksi tarvitut menot (kulut). Tuottojen ja kulujen erotusta kutsutaan tilikauden voitoksi tai tappioksi.

– Kirjanpitoon merkittävät ja tilinpäätökseen sisältyvät tulot/menot on merkittävä kirjanpitoon suoriteperusteisesti, eli kun tavara tai palvelu vaihtaa omistajaa, ei laskutuksen perusteella.

– Tilinpäätöstä laadittaessa puhutaan ajallisesta kohdistamisesta eli jaksottamisesta. Jaksottaminen on menojen ja tulojen kohdistamista oikealle tilikaudelle kuluksi ja tuotoiksi. Tulot määräytyvät tavaran luovutushetken mukaan: jos tavara on luovutettu 2011, myös tulo kuuluu samalle tilikaudelle. Menojen jaksotus perustuu meno tulon kohdalle-periaatteeseen: meno kohdistuu kuluksi sille tilikaudelle, jonka aikana hankinnasta saadaan tuloa.

– Meno tulon kohdalle-periaatetta sovellettaessa menot ja samalla tulot jaetaan siis kahteen osaan. Menot jaetaan kuluiksi ja aktiivoiksi. Tilikaudelle kohdistettua menoa sanotaan kuluksi. Loput menot merkitään taseen vastaavaa-puolelle aktiivaksi. Vastaavasti tilinpäätöksessä tuotot jaetaan takaisin saaduksi menoksi (kulu) ja voitoksi.

  • Esim. Yritys ostaa kolme hyödykettä, joiden hankintameno on 100€/kpl. Tilikauden aikana yritys myy yhden hyödykkeen hintaan 150€. —> Tilikauden hankintameno 300€ jaetaan 100€ kuluosuudeksi ja 200€ aktiivaosuudeksi. Tilikauden tuotot 150€ puolestaan jaetaan 100€ kuluosuudeksi ja 50€ suuruiseksi voitoksi. (s.22)

​OSTOJEN JA VARASTON SELVITTÄMINEN

– Tilikauden kulutus selvitetään inventaariolla eli laskemalla varasto, eikä seuraamalla myytyjen hyödykkeiden hankintamenoja. Inventaarin avulla selviää varaston määrä, eli kuinka paljon varastossa on taseeseen merkittävää aktiivaa eli vaihto-omaisuutta.

– Inventaarion ansiosta kuluksi saadaan myös sellaisten hyödykkeiden hankintameno, jotka ovat poistuneet varastosta muuten kuin myymällä. Esim. pilaantuneet tai varastetut tuotteet.

– Varaston kasvu kasvattaa tilikauden tulosta, sillä se pienentää tilikauden ostokuluja.

PITKÄVAIKUTTEISET TUOTANNON TEKIJÄT JA POISTOT

– Yritykset käyttävät tulonhankintaan paitsi myytäväksi hankittuja hyödykkeitä, myös pitkävaikutteisia tuotannontekijöitä. Pitkävaikutteiset tuotannontekijät (esim. kone tai varastorakennus) osallistuvat monen yksittäisen myyntitulon syntyyn.

– Näiden hankintahintaa ei ole mielekästä poistaa vain yhden tilikauden aikana, koska meno tulon kohdalle-periaatteen mukaisesti ne vaikuttavat useammalla tilikaudella tuotantoon. 

– Laitteiden hankintameno jaetaan kuluksi ja aktiivaksi poistosuunnitelmaa noudattaen. Poistosuunnitelman avulla hankintameno kohdistetaan kuluksi niille tilikausille, joiden aikana vaikkapa varatorakennus vaikuttaa yrityksen tulokseen. Poistoperiodiksi valitaan siten laitteen taloudellinen pitoaika. Poistosuunnitelmassa huomioidaan myös jäännösarvo, eli se todennäköinen arvo, jolla laite voidaan myydä käyttöajan päättyessä. Usein jäännösarvo katsotaan nollaksi (voi myös olla positiivinen tai jopa negatiivinen).

  • Tasapoistolla tarkoiteaan sitä, että pitkävaikutteinen tuotannontekijä poistetaan samansuuruisina erinä. Jos esim. 1000€ laite poistetaan tasapoistoin 10 vuodessa, on vuosittaisen poistonsuuruus 1000/10=100€. Laitteen hankintatilikauden tilinpäätöstä laadittaessa taseeseen merkittävä aktiivan osuus olis 900€ ja tuloslaskelmaan menevä kuluosuus 100€. 
Työ ja raha Opiskelu