3.1 Strategia käsitteenä ja ilmiönä
– Termin strateginen johtaminen käyttö yleistyi 1980-luvulla.
– Tänä päivänä strategiaa on kaikkialla ja kaikissa liiketoiminnoissa. Myös julkinen sektori hyödyntää samoja strategiakäsitteitä kuin yksityinen. Selvin ero tulee vastaan kilpailuasetelman puuttumisessa ja näin ollen kilpailustrategian puuttumisena.
– Strategiaa voidaan pitää mm.
- organisaation pitkän aikavälin suuntana ja menestyksen reseptinä.
- tapana, jolla organisaatio hyödyntää resurssejaan muuttuvassa toimintaympäristössä.
- organisaation ainutlaatuisuuden, kilpailuedun ja ylivoimaisuuden lähteenä.
- tapana, jolla organisaatio täyttää markkinoiden ja sidosryhmien odotukset.
– Strategia on siis yrityksen peruslinja, toiminnan punainen lanka. Se on johdon työkalu, jossa on kyse kyseenalaistamisesta sekä tosiseikkojen/oletusten tarkastelusta pitkän aikavälin perspektiivillä.
– Mintzbergin (1987) mukaan strategian olemassa ololle on useita syitä:
- Strategia antaa yritykselle suunnan, joka vie kohti tahtotilaa.
- Strategiaa tarvitaan kohdistamaan ja yhtenäistämään organisaation tekemisiä.
- Strategiaa tarvitaan määrittelemään organisaatiota, rakentamaan sille identiteettiä.
- Strategiaa tarvitaan tuomaan johdonmukaisuutta toimintaan.
– Richard Normann (2002) kuvaa miten paradoksaalisesti juuri menestys voi johtaa yrityksen epäonnistumiseen sen vuoksi, että jatkuvasti muuttuvissa tilanteissa organisaation peruidea ja toimintalogiikka kuvaavat mennyttä eivätkä nykyistä todellisuutta, kun turvaudutaan omaan mukavuusalueeseen. Yrityksen onkin jatkuvasti etsittävä uusia tapoja uudistua ja menestyä. Haastavaksi tämän tekee se, että ristiriita yrityksen kantavien perusideoiden ja muuttuvan ympäristön välillä näkyy usein vasta jälkikäteen.