2.6.2 Segmentointi ja asemointi

– Massamarkkinoinnin periaatteisiin kuuluu, että kaikille tarjotaan samaa. Kaikki eivät kuitenkaan halua samaa ja mieltymykset eroavat toisistaan. Tämän vuoksi yritykset ovat huomanneet, että on parempi valita sopivat kohderyhmät, opppia tuntemaan ne ja pyrkiä täyttämään niiden tarpeet.

Segmentoinnilla tarkoitetaan prosessia, jossa markkinat jaetaan toisistaan selkeästi erottuviin asiakasryhmiin, joista yritys valitsee sopivimmat kohderyhmät ja kohdistaa markkinointitoimenpiteensä näihin.

–> Etuna tehokkuus, sillä kohdennettu viestintä puhuttelee kohderyhmää paremmin ja yrityksen resursseja voidaan keskittää.

– Segmentointi alkaa markkinoiden jakamisella toisistaan erottuviin asiakasryhmiin. Jakoperusteena voi olla esim.

  • maantieteellinen alue 
  • demografiset tekijät (mm. ikä, sukupuoli, tulot)
  • psykografiset tekijät (mm. sosiaaliluokka, persoonallisuus) 
  • asiakkaiden käyttäytyminen
  • asiakkaiden arvomaailma tai
  • kaikkien näiden yhdistelmä.

​–> Yrityksen on valittava jakoperusteista ne, jotka sopivat tavoitteisiin, resursseihin ja yrityksen tapaan toimia.

– Jotta jaottelun perusteella syntyneitä asiakassegmenttejä voidaan hyödyntää, tulee niiden olla: 

  • mitattavia (segmentin oltava helposti tunnistettavissa omaksi ryhmäkseen ja sen koon ja ostovoiman oltava määriteltävissä)
  • tavoitettavia (yrityksen on helppo kohdistaa markkinointitoimenpiteitään segmenttiin ja palvella sitä)
  •  merkittäviä (segmentin oltava riittävän suuri tai riittävän kannattava)
  • toimintakelpoisia (segmentin oltava sellainen, että yrityksen on mahdollista suunnitella sille tehokasta ja houkuttelevaa markkinointia)

​- Onnistuneen ryhmittelyn lisäksi on tärkeää, että yritys osaa valita itselleen sopivimmat kohderyhmät. Parhaimmillaan segmentointi voi ohjata jopa yrityksen tuotekehitystä, hinnoittelua ja jakelukanavia.

– Yrityksen on hyvä aika ajoin tarkistaa tekemiään valintoja, sillä asiakkaiden tarpeet samoin kuin markkinatilanteet muuttuvat jatkuvasti.

– Ryhmittelyperusteiden avulla erotellut segmentit ovat yleensä melko suuria, mutta yrityksellä on mahdollisuus valita näiden sisältä vielä pienempi alasegmentti. Tällöin puhutaan niche-markkinoista (esim. kosher-kauppa). Sopii hyvin erityisesti pienelle yritykselle, sillä mahdollistaa rajallisten resurssien kohdistamisen palvelemaan pientä, yritykselle sopivaa alasegmenttiä –> Ei kuitenkaan rajoitu vaan pieniin yrityksiin (esim. Fiskarssin vasenkätiset sakset).

– Jotta yritys pärjää valitsemassaan segmentissä, sen on osattava erottautua kilpailijoistaan. Differoinnilla tarkoitetaan, että yritys erilaistaa oman tarjoomansa kilpailijoiden vastaavista ja näin pyrkii tarjoamaan asiakkaille kilpailijoita parempaa arvoa. Differointia voi tehdä monella tasolla esim. muuttamalla tuotteiden fyysisiä ominaisuuksia, tarjoamalla lisäpalveluita tai käyttää asiakastaitoisempaa henkilökuntaa. Tärkeä erottautumistaso ovat myös mielikuvat (esim. yritys voi kehittää ja rakentaa brändiään).

– Differointi toimii asemoinnin apuvälineenä. Asiakkailla on tapana vertailla yrityksiä keskenään ja laittaa niitä mielessään tiettyyn järjestykseen. Asemoinnilla tarkoitetaankin yrityksen pyrkimyksiä sijoittaa tarjoomansa asiakkaan mielessä tiettyyn asemaan kilpailijoihin nähden ja erottautua positiivisesti.

–> Yrityksillä on erilaisia keinoja toteuttaa asemointistrategiaa:

  • korostaa tuoteominaisuuksia/ tarjooman hyötyjä
  • tuoda esille uusia ja erilaisia käyttötilanteita
  • tuoda esille erilaisia käyttäjiä, esim. julkisuuden henkilöiden käyttäminen mainoksissa
  • alkuperän korostaminen
  • korostaa mihin tarjooma liittyy (esim. Angry Birdsin oheistuotteet)
  • luoda vastakkainasettelua ja hyvin samankaltaisesta tuotteesta huolimatta korostaa eroja kilpailijaan nähden (Pepsi vs. Cokis)

– Asemointia mietittäessä on hyvä miettiä, mitä asiakas pitää tärkeänä ja mitä kilpailijoihin verrattuna paremmin arvoa tuovaa yritys voi asiakkaalle tarjota. Näiden asioiden oltava myös asiakkaille viestittävissä ja kannattavasti toteutettavissa.

–> Tähän käytetäänkin markkinatutkimusta ja selvitetään, mitä eri segmentit haluavat.

tyo-ja-raha opiskelu

2.6 Markkinatiedon hyödyntäminen ja markkinatutkimus

Markkinatiedon hyödyntämisellä tarkoitetaan asiakas- ja kilpailijatiedon keräämistä, jalostamista, analysoimista ja käyttöä yrityksen päätöksenteon tukena, sillä yritys toimii osana muuta yhteiskuntaa ja taloutta.

– Markkinatiedon hankinnan on oltava systemaattista ja hyvin suunniteltua. Se ei hyödytä pelkästään nykyisten asiakkaiden mieltymysten ja trendien kehittymisen seurannassa, vaan mahdollistaa myös uusien potentiaalisten asiakasryhmien eli segmenttien tunnistamisessa.

2.6.1 Markkinatutkimusprosessi

– Olennainen osa yrityksen markkinointiin ja johtamiseen liittyvää päätöksentekoa.

– Markkinatutkimus on tyypillisesti

  • kertaluonteinen. Toteutetaan vain yhden kerran, eikä sen tarkoituksena ole ottaa huomioon ajallista vertailukelpoisuutta.
  • jaksottainen, eli toistuva mittaus. Tiedot kerätään samalla kyselylomakkeella esim. vuoden välein tai kolmen vuoden sykleissä. Tämä mahdollistaa mitattavien tekijöiden ajallisen muutoksen seuraamisen.
  • jatkuva. Kohdejoukkona on tyypillisesti pysyvä joukko kuluttajia, joita mitataan jatkuvasti. Esim. kuluttajajoukko seuraa päiväkirjamenetelmällä päivittäistavaroiden kulutusta, mikä raportoidaan tutkimusorganisaatiolle.

tutkimusprosessi.png

  1. Markkinatutkimusprosessi lähtee liikkeelle ongelman tunnistamisesta ja sen määrittelystä
  2. Tämän jälkeen yritys laatii tutkimussuunnitelman, missä kuvataan millä aineistonkeruumenetelmällä tarvittava informaatio saadaan ja mitä analyysimenetelmiä käyttäen havaittu ongelma ratkaistaan. Tässä vaiheessa voidaan käyttää esitutkimusta.
  3. Aineistonkeruumenetelmiä ja aineistolähteitä on useita. Aineistoa voidaan kerätä itse tai sitä voidaan hankkia toissijaisista lähteistä, eli alunperin johonkin muuhun tarkoitukseen kerätystä aineistosta (esim. valmiit tilastot).
  4. Aineiston keräämisen jälkeen alkaa aineiston käsittely ja analysointi.
  5. Lopuksi koko markkinatutkimus tulisi dokumentoida kirjalliseksi raportiksi, jossa kuvataan keskeisimmät löydökset ja esitetään tulosten perusteella saadut päätökset.

Aineistonkeruumenetelmiä

– Markkinatutkimusta tehdään tyypillisesti kahdella erityyppisellä ainestolla: laadullisella ja määrällisellä.

A) Laadullinen (kvalitatiivinen)

– Tutkitaan yleensä ilmiötä, joka ei ole ennalta tuttu tai ilmiötä, josta tarvitaan syvällisemmin informaatiota. Esim. motivaatio, asenteet, uskomukset, arvot

– Tavoitteena on ymmärtää mitä ihmiset tarkoittavat.

– Vastaa kysymyksiin ”miten?”, ”millainen?” ja ”miksi?”

– Laadullisen tutkimuksen menetelmiä:

  • Syvähaastattelut toteutetaan pääsääntöisesti yksilöhaastatteluina. Tavoitteena on saada uutta ja syvällistä tietoa tutkittavasta ilmiöstä. Tapa on suhteellisen kallis ja aikaa vievä.
  • Fokusryhmähaastattelussa on tyypillisesti mukana 6-8 haastateltavaa, jotka edustavat kohdejoukkoa. Menetelmä on edullisempi toteuttaa, kuin yksilöhaastattelut, mutta yleensä saatava tieto ei ole yhtä syvällistä.
  • Havainnoinnilla tarkoitetaan jonkin käyttäytymisen, tilanteen tai tapahtuman seurantaa paikan päällä tai videoseurantana. Tutkijan voi olla aktiivisesti mukana tai ulkopuolinen tarkkailija. Esim. mystery shopping.
  • Koeasetelmalla tarkoitetaan todellisen tilanteen mallintamista keinotekoisesti esim. simulaatioin. Tarkoitus on kontrolloida yhtä tai muutamaa tekijää kerrallaan seuraten muutosta kuluttajan käyttäytymisessä.

B) Määrällinen (kvantitatiivinen)

– Aineisto koostuu laajasta numeerisesta datasta, joita käsitellään tilastollisin menetelmin.

– Pyrkii löytämään yleistettäviä ja tilastollisesti merkitseviä tuloksia.

– Tärkeää saada edustava otos kohderyhmästä (= tutkimukseen vastanneiden joukko vastaa haluttua kohderyhmää käyttäytymiseen liittvien tekijöiden ja demografisten tekijöiden suhteen)

– Vastaa kysymyksiin ”paljonko?”, ”kuinka usein?”, ”miten tärkeää?” ja ”miten todennäköistä?”

– Määrällisen tutkimuksen menetelmiä:

  • Puhelinhaastattelua käytetään, mikäli tavoitteena on saada laaja vastaajajoukko suhteellisen nopeasti. Puhelinhaastatteluihin vastataan useammin verrattuna esim. postikyselyyn. Lomake ei saa olla liian pitkä, ja sen tulee olla selkeä ja strukturoitu.
  • Postikyselyssä laitetaan vastauslomake vastaajaalle postitse. Kyselynä muoto on usein kallis eikä vastaajasta voi olla varma. Lisäksi vastausprosentti jää usein alhaiseksi. Soveltuu parhaiten B2B-markkinoille.
  • Internet-kysely on yleensä kustannustehokas, nopea ja helppo. Käyttäjien edustavuus suhteessa koko polulaatioon on usein myös hyvä. Lisäksi vastaukset tallentuvat suoraan sähköiseen mutoon, mikä nopeuttaa analysointia. Haasteena voi olla valeprofiilit tai sopivan sähköpostilistan tai sivuston, jolle kyselyn voi laittaa, löytäminen.
tyo-ja-raha opiskelu