Tag: 7. Johtamisen uudet haasteet

7.5.1 Yksilösuorituksesta yhteiseen tekemiseen – 1970-luvulta lähtien alettiin yhä enemmän korostaa, että ihminen on sosiaalinen, kokonaisvaltainen toimija, joka yhtäältä on kulttuurinsa tuote ja toisaalta kulttuurinsa tuottaja. – Alaistaitonäkökulma on viime aikoina nostettu johtajuutta ylikorostavan kulttuurin rinnalle, ja johtamis- ja esimiestaitojen ohella on alettu puhua myös alaistaidoista. —> Keskusteluun on nostettu esim. moniääninen johtaminen, jossa johtamisen […]

– Asiantuntijuus ja tieto liittyvät erottamattomasti toisiinsa. Puhutaankin tietotyöstä, jolloin asiantuntijan tehtäväksi nähdään yleensä abstraktien ja moniulotteisten asioiden ja päätösten parissa työskentely. —> Asiantuntijuutta voidaankin luonnehtia siten, että kun asiantuntija ottaa vastaan tietoa, hän pystyy organisoimaan sitä tarkoituksenmukaisella tavalla. Lisäksi asiantuntijalla on kyky hahmottaa ja yhdistää tietoa siten, että siitä muodostuu yhtenäisiä kokonaisuuksia. – Moision […]

– Osaamisen ja innovaatioiden yhteiskunnassa tärkein organisaatioiden voimavara on ihmisissä. Sksi johtamisen tulisi keskittyä asioiden johtamisen (management) sijaan ihmisten johtamiseen (leadership). —> ts. johdon olisi keskityttävä ihmisten innon, energian ja jaksamisen kehittämiseen. – Ihmisten johtamisella on pitkät juuret.  Ne ulottuvat aina Lewinin 1930-luvulla suorittamiin klassisiin johtamiskokeisiin, joissa tutkittiin autoritaarisen ja demokraattisen johtamistavan eroja. Warren Bennis […]

– Yhä useammalla alalla tuottavinta pääomaa ovat asiantuntijuus ja tieto sekä näiden jalostaminen ja johtaminen. Henkilöstöriittävyyden lisäksi johtamisen tehtävänä onkin varmistaa, että organisaatiossa on oikeanlaisia osaajia oikeilla paikoilla. – Aineeton pääoma käsitteenä voidaan jäsentää monista näkökulmista. Choongin (2008) mukaan sillä viitataan ei-rahalliseen pääomaan, joka ei ole konkreettista, mutta jolla on arvoa ja joka tuottaa tulevaisuuden […]

– Henkilöstöjohtamisen kehittyminen on kietoutunut organisaatioiden ja johtamisen sekä toisaalta yhteiskunnan kehityskulkuihin. – 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa syntynyt henkilöstöhallinto korosti systemaattisuutta henkilöstöasioiden hoitamisessa. —> Henkilöstöjohtamisen kehittymiselle tästä eteenpäin on ollut tyypillistä ajoittain tapahtuva hyppäyksellinen kehittyminen: uudet käsitteet ovat lyhyessä ajassa korvanneet siihen asti käytetyt. – 1980-luvulla henkilöstöhallinto muuttui henkilöstöjohtamiseksi (Human Resource Management, HRM), joka pyrki tarkastelemaan henkilöstötyötä kokonaisvaltaisemmalla tavalla. […]