Tag: markkinointi

– Keskein muutos yritysten ansaintalogiikan näkökulmasta on ollut asiakkaan roolin muuttuminen passiivisesta aktiiviseksi.  —> Ensin asiakasta kohdeltiin passiivisena kohteena. Sittemmin, kilpailun lisääntyessä, yritysten piti ryhtyä houkuttelemaan asiakasta valitsemaan kaikista tarjolla olevista vaihtoehdoista juuri tietty tuote tai palvelu. Pikkuhiljaa alettiinkin kysyä, mitä asiakkaat oikeastaan tarvitsevat tai tahtovat. Seurasi brändi- ja mielikuvamarkkinoinnin aika, jolloin asiakkaille pyrittiin luomaan […]

7.5.1 Yksilösuorituksesta yhteiseen tekemiseen – 1970-luvulta lähtien alettiin yhä enemmän korostaa, että ihminen on sosiaalinen, kokonaisvaltainen toimija, joka yhtäältä on kulttuurinsa tuote ja toisaalta kulttuurinsa tuottaja. – Alaistaitonäkökulma on viime aikoina nostettu johtajuutta ylikorostavan kulttuurin rinnalle, ja johtamis- ja esimiestaitojen ohella on alettu puhua myös alaistaidoista. —> Keskusteluun on nostettu esim. moniääninen johtaminen, jossa johtamisen […]

– Asiantuntijuus ja tieto liittyvät erottamattomasti toisiinsa. Puhutaankin tietotyöstä, jolloin asiantuntijan tehtäväksi nähdään yleensä abstraktien ja moniulotteisten asioiden ja päätösten parissa työskentely. —> Asiantuntijuutta voidaankin luonnehtia siten, että kun asiantuntija ottaa vastaan tietoa, hän pystyy organisoimaan sitä tarkoituksenmukaisella tavalla. Lisäksi asiantuntijalla on kyky hahmottaa ja yhdistää tietoa siten, että siitä muodostuu yhtenäisiä kokonaisuuksia. – Moision […]

– Osaamisen ja innovaatioiden yhteiskunnassa tärkein organisaatioiden voimavara on ihmisissä. Sksi johtamisen tulisi keskittyä asioiden johtamisen (management) sijaan ihmisten johtamiseen (leadership). —> ts. johdon olisi keskityttävä ihmisten innon, energian ja jaksamisen kehittämiseen. – Ihmisten johtamisella on pitkät juuret.  Ne ulottuvat aina Lewinin 1930-luvulla suorittamiin klassisiin johtamiskokeisiin, joissa tutkittiin autoritaarisen ja demokraattisen johtamistavan eroja. Warren Bennis […]

– Yhä useammalla alalla tuottavinta pääomaa ovat asiantuntijuus ja tieto sekä näiden jalostaminen ja johtaminen. Henkilöstöriittävyyden lisäksi johtamisen tehtävänä onkin varmistaa, että organisaatiossa on oikeanlaisia osaajia oikeilla paikoilla. – Aineeton pääoma käsitteenä voidaan jäsentää monista näkökulmista. Choongin (2008) mukaan sillä viitataan ei-rahalliseen pääomaan, joka ei ole konkreettista, mutta jolla on arvoa ja joka tuottaa tulevaisuuden […]

– Henkilöstöjohtamisen kehittyminen on kietoutunut organisaatioiden ja johtamisen sekä toisaalta yhteiskunnan kehityskulkuihin. – 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa syntynyt henkilöstöhallinto korosti systemaattisuutta henkilöstöasioiden hoitamisessa. —> Henkilöstöjohtamisen kehittymiselle tästä eteenpäin on ollut tyypillistä ajoittain tapahtuva hyppäyksellinen kehittyminen: uudet käsitteet ovat lyhyessä ajassa korvanneet siihen asti käytetyt. – 1980-luvulla henkilöstöhallinto muuttui henkilöstöjohtamiseksi (Human Resource Management, HRM), joka pyrki tarkastelemaan henkilöstötyötä kokonaisvaltaisemmalla tavalla. […]

– Nykyisin yritysten tulee arvioida brändiensä vahvuuksia ja heikkouksia sekä systemaattisesti rakentaa, ylläpitää ja johtaa brändiensä asemaa markkinoilla. —> Organisaation identiteetti, imago ja maine ovat tässä keskeisiä tekijöitä. – Maailman johtavien brändien menestystekijöiden perusteella Keller (2000) tiivistää brändin rakentamisen ja johtamisen ydintehtävät kymmeneen osa-alueeseen: Brändin pitää onnistua tuottamaan ne hyödyt, se kokonaisuus, joita sen asiakkaat […]

– Imago ja maine sekoitetaan usein toisiinsa ajatellen niiden olevan synonyymeja. – Brown ym. (2006) kuvaavat identiteetin, imagon ja maineen eroja sekä toisaalta niiden keskinäisiä kytköksiä. He lähtevät liikkeelle neljästä kysymyksestä: Keitä me olemme organisaationa? Tällä kysymyksellä viitataan identiteettiin eli siihen, millaisia mielikuvia jäsenillä on omasta organisaatiostaan.  Mitä organisaatio haluaa itsestään ajateltavan? Tämä liittyy tavoiteltuun […]

– Organisaation identiteettiä koskeva keskustelu yleistyi 1980-luvun puolivälissä, kun havaittiin, että yksilöiden lisäksi myös ryhmille rakentuu identiteettiä kuvaavia piirteitä. Esim. Erickson (1964) havaitsi, että identiteetti ei ainoastaan vaikuta siihen, miten yksilö näkee itsensä, vaan se myös luo ryhmähenkeä sellaisten yksilöiden välille, jotka ovat kiinteässä vuorovaikutuksessa keskenään. – Organisaation identiteetin ja kulttuurin tarkastelu auttaakin meitä ymmärtämään […]