Tilinpäätös, osa 2
1.4 Taseen ja tuloslaskelman laatimisen pääperiaatteet
– Tilikausi on ajanjakso, jolta virallisen tilinpäätöksen tulos lasketaan ja jonka päättymispäivän rahoitusasemaa kuvaamaan tase laaditaan.
- Kirjanpitolaki määrittelee yrityksen tilikaudeksi 12 kk, mutta se voi olla myös pidempi tai lyhyempi poikkeusluvalla (max. 18 kk).
- Yleisimmin tilikausi on kalenterivuosi, mutta se voi myös olla mikä tahansa vuoden mittainen ajanjakso (esim. 15.5-14.5).
- Erityisryhmille, kuten pankeille, kalenterivuosi on Suomessa määrätty pakolliseksi.
– Tuloslaskelmassa esitetään tilikauden tulos, voitto tai tappio, sekä sen muodostuminen. Tilikauden tulos lasketaan meno tulon kohdalle-periaatetta soveltaen: tilikauden tuloista (tuotoista) vähennetään tuottojen aikaansaamiseksi tarvitut menot (kulut). Tuottojen ja kulujen erotusta kutsutaan tilikauden voitoksi tai tappioksi.
– Kirjanpitoon merkittävät ja tilinpäätökseen sisältyvät tulot/menot on merkittävä kirjanpitoon suoriteperusteisesti, eli kun tavara tai palvelu vaihtaa omistajaa, ei laskutuksen perusteella.
– Tilinpäätöstä laadittaessa puhutaan ajallisesta kohdistamisesta eli jaksottamisesta. Jaksottaminen on menojen ja tulojen kohdistamista oikealle tilikaudelle kuluksi ja tuotoiksi. Tulot määräytyvät tavaran luovutushetken mukaan: jos tavara on luovutettu 2011, myös tulo kuuluu samalle tilikaudelle. Menojen jaksotus perustuu meno tulon kohdalle-periaatteeseen: meno kohdistuu kuluksi sille tilikaudelle, jonka aikana hankinnasta saadaan tuloa.
– Meno tulon kohdalle-periaatetta sovellettaessa menot ja samalla tulot jaetaan siis kahteen osaan. Menot jaetaan kuluiksi ja aktiivoiksi. Tilikaudelle kohdistettua menoa sanotaan kuluksi. Loput menot merkitään taseen vastaavaa-puolelle aktiivaksi. Vastaavasti tilinpäätöksessä tuotot jaetaan takaisin saaduksi menoksi (kulu) ja voitoksi.
- Esim. Yritys ostaa kolme hyödykettä, joiden hankintameno on 100€/kpl. Tilikauden aikana yritys myy yhden hyödykkeen hintaan 150€. —> Tilikauden hankintameno 300€ jaetaan 100€ kuluosuudeksi ja 200€ aktiivaosuudeksi. Tilikauden tuotot 150€ puolestaan jaetaan 100€ kuluosuudeksi ja 50€ suuruiseksi voitoksi. (s.22)
OSTOJEN JA VARASTON SELVITTÄMINEN
– Tilikauden kulutus selvitetään inventaariolla eli laskemalla varasto, eikä seuraamalla myytyjen hyödykkeiden hankintamenoja. Inventaarin avulla selviää varaston määrä, eli kuinka paljon varastossa on taseeseen merkittävää aktiivaa eli vaihto-omaisuutta.
– Inventaarion ansiosta kuluksi saadaan myös sellaisten hyödykkeiden hankintameno, jotka ovat poistuneet varastosta muuten kuin myymällä. Esim. pilaantuneet tai varastetut tuotteet.
– Varaston kasvu kasvattaa tilikauden tulosta, sillä se pienentää tilikauden ostokuluja.
PITKÄVAIKUTTEISET TUOTANNON TEKIJÄT JA POISTOT
– Yritykset käyttävät tulonhankintaan paitsi myytäväksi hankittuja hyödykkeitä, myös pitkävaikutteisia tuotannontekijöitä. Pitkävaikutteiset tuotannontekijät (esim. kone tai varastorakennus) osallistuvat monen yksittäisen myyntitulon syntyyn.
– Näiden hankintahintaa ei ole mielekästä poistaa vain yhden tilikauden aikana, koska meno tulon kohdalle-periaatteen mukaisesti ne vaikuttavat useammalla tilikaudella tuotantoon.
– Laitteiden hankintameno jaetaan kuluksi ja aktiivaksi poistosuunnitelmaa noudattaen. Poistosuunnitelman avulla hankintameno kohdistetaan kuluksi niille tilikausille, joiden aikana vaikkapa varatorakennus vaikuttaa yrityksen tulokseen. Poistoperiodiksi valitaan siten laitteen taloudellinen pitoaika. Poistosuunnitelmassa huomioidaan myös jäännösarvo, eli se todennäköinen arvo, jolla laite voidaan myydä käyttöajan päättyessä. Usein jäännösarvo katsotaan nollaksi (voi myös olla positiivinen tai jopa negatiivinen).
- Tasapoistolla tarkoiteaan sitä, että pitkävaikutteinen tuotannontekijä poistetaan samansuuruisina erinä. Jos esim. 1000€ laite poistetaan tasapoistoin 10 vuodessa, on vuosittaisen poistonsuuruus 1000/10=100€. Laitteen hankintatilikauden tilinpäätöstä laadittaessa taseeseen merkittävä aktiivan osuus olis 900€ ja tuloslaskelmaan menevä kuluosuus 100€.