Kohti lopputarkastusta

Palkattu kesätyöläisemme osoittautuikin oikeaksi tehopakkaukseksi. Aivan loistava konsepti. Koko talven puun hakattu, reunakivet tehty, pihavalaisimien kuopat kaivettu ja sähköillekin 30 cm syvät vetourat valmiina. Harmillisesti piti päästää menemään, mutta hienosti 16v nuorukainen veti hommia loppuun asti. Normipalkan lisäksi laitettiin mukaan ylistävä työtodistus ja jokunen leffalippu hyvän miehen lisänä. Otetaan kyllä kaveri mielellään hommiin ensi kesäksikin…

 Blogikin alkaa tässä muodossa vedellä viimeisiään, vielä tulee muutama blogipostaus, mutta ajatuksena on, että lopputarkastukseen päättyy tämä blogi. No ei mennä asioiden edelle, vielä on ne kuuluisat viimeiset metrit js meillä ne metrit eivät ole listat. Kesätyöläinen hoiteli aikalailla puutarhan viimeistelemättömät hommat, mutta meidän harteille edelleen jäi sokkelin sorastus, terassin rimoitus ja asvaltoinnin järkkääminen. Tässä bloggauksessa siis tuo ensimmäinen. Noniin, sitä monta kertaa ajattelee, että kun ostaa hyvästä tarjouksesta vähän etupeltoon, niin säästää rahaa. No näin kävi tässäkin tapauksessa johtuen sitä, että oma vapaa-aikahan on siis täysin arvoton. Siinä vaiheessa kun maa vasta avattiin, tiesin että sokkelin tuuletus tullaan tekemään ilmanvaihtoventiileillä. Kuinka sattuikaan, paikallisessa rautakaupassa oli iso ale meneillään ja sain huimat 30% pois jopa valmiiksi neuvotelluista hinnoista. Innosta piukeena juhlin, että tulipa säästettyämelkein 90 euroa. No kuinkas kävikään… Eiks ne perkeleet ollut liian isoja. Työmiehet olivat tehneet luukut kokoon 17×17 ja mun luukut oli jotain ihan muuta. Joku saattaisi miettiä, että vie takaisin kauppaan ja vaihtaa, mutta kun kauppa pisti lapun luukullu viime vuonna niin tämä vaihtoehto oli NO-GO. Eipä sitten muuta, kuin miettimään vaihtoehtoista totuutta. Matka paikalliseen varaosaliikkeeseen ostamaan rälläkän teriä ja hommiin. Voin muuten kertoa, että syvävedetty alumiini (mitä lienee tarkoittaakaan) on ihan helvetillistä leikata. Enemmän tuntui, kuin koittaisi viivoittimella nirhata omaa päätään irti. 3 1/2 tuntia myöhemmin, oli kaikki leikattu mittaan. Kun tarpeeksi oli riehunut rälläkän ja erinäisten liimojen kanssa, lopputulos oli kuin olikin hyvä. Sen osoitti harmistunut hämähäkki, joka yrityksistä huolimatta ei päässyt mönkimään ritilän takana olevasta verkosta sisään. Ritilät pistin liimaten sikaflexin liimalla. Ruuvaus olis myöskin ollut optio, mutta jätin sen väliin, kun ylimman ruuvien paikan rälläköin pois. Toivottavasti naapurin kissa ei jäänyt meidän sokkeliin jumiin. Siellä tuo ensimmäinen kiinnitetty ritilä näkyy etäisyydeltä. Vähän karun näköinen tuo sokkeli on tuossa viime vuodet ollut. Ajatuksena nyt naamioida se muuhun taloon sopivaksi. Ei muuta kuin taas You-tuben kimppuun opettelemaan, miten sokkeli sorastetaan rouheella. Edellinen omistaja selkeästi ollut kosmopoliitti, sillä osoittautui, että sora oli Vetonitin Venäjä-mallia, ihan itänaapurista ostettua. Onneksi samaa tavaraa myydään myös Suomessa, mutta totta kai eri koodeilla. Paikallinen saatavuus osoittautui ihan skeidaksi, mutta naapurikylästä löytyi hyllystä Vetonitin SR-1 ruskeaa rouhetta. No sen verran You-tube videoista voi sanoa, että eivät ne ainakaan noudata valmistajan ohjeita veden suhteen. Itse tein niin löysää laastia kuin valmistaja suosittelee ja ei todellakaan mennyt niinkuin elokuvissa. Matkan varrella joutui kehittelemään erilaisia työskentelyasentoja ja tapoja, jotta sai laastin levieämään tasaisesti kuitenkin niin, että sorakin jäi heittäessä seinään. Lopputulos on erinomainen. Aikahyvin näyttää samalta kuin vanha osa. Tätä oikeasti kannattaa tehdä kaksin. Toinen hammastaa ja levittää laastin ja toinen heittää hiekan. Nyt oli meidän tehokesari mukana, joten sai isäntäkin pitää vauhtia laastin kanssa. Seuraavaksi sitten terassin rimoitus ja asvaltti…