Smyygitkin ja jopa auton korjausta
Jes, lauantai taas. Viikot menee tehokkaasti työn parissa ja ainut mitä ehtii tehdä on materiaalin kilpailutus ja tilaus jos sitäkään. Onneksi on viikonloput ja odotan kieli pitkällä sitä hetkeä, kun se ei tarkoita jotain rakennushommaa.
Kello oli tänä aamuna soittamassa ja aamurutiinien jälkeen pomppasin maalaamaan lisää lautoja. Vuorilaudat olivat loppuneet kesken ja vaikka kuormassa tuli niitä lisää, niin en ollut niitä ehtinyt maalata. Tänään sain kuitenkin niihin jälleen kaksi pintaa mikä on sinänsä hyvä saavutus, että ilman kosteus alkaa olemaan sitä luokkaa, että kuivumisajat alkavat olemaan melkoisen pitkiä. Huomenna olisi tarkoitus viimeistellä laudoitus.
Tämä oli hämmentävä hetki. Torstaina palailin töistä kotiin ja vaikka tiesin, että oven paikkaa vaihdetaan, niin silti tämä osasi yllättää. Jos 8 vuotta on tottunut kulkemaan tiettyä reittiä ja se yhtäkkiä vaihdetaan, niin hieman menee pasmat sekaisin. Lapsetkin kyselivät, että eikö me nyt sitten päästä taloon sisään, ennenkuin huomasivat uuden oven paikan. Aiemmin eteinen on ollut merkittävä pullonkaula kulussa taloon ja vaihtamalla paikka ihan alkuperäiseen saamme kulun taas sujuvammaksi. Mutta luulen, että jätän kuistin modifioinnit kevään askareiksi. Mitään ihmeempiä siihen ei tule. Pitää vain yksi kaide ottaa pois ja valaa portaat.
Kylppärikin oli saanut lattian päällensä. Sen verran olimme säästeliäitä yrittäessämme vähentää hukkaa, että laatat loppuivat katalasti kesken. Tänään siis tuli tehtyä reissu Bauhausiin hakemaan lisää laattoja. Toivoa sopii, että ovat samasta polttoerästä ilman kummempia värieroja.
Tuli sitten kasattua tulevaan keittiöömme myös saareke. Tämä tuleekin olemaan sitten mielenkiintoinen askare. Päätimme, että emme osta mitään ylihintaisia kansilevyjä, vaan valamme ne itse betonista. Nyt on rungot kasassa ja katsotaan mitä tästä tulee. Itse olen hieman huolissani omista taidoistani, mutta toisaalta kuinka vaikeata se nyt voi olla…
Terassin runko hakee muotoaan…huomenissa pitäisi rungon olla kasassa. Sitten pääseekin lasifirma ottamaan tarkat mitat, ennen lasien leikkuuta.
Ihme ja kumma selvisin hengissä. Olen tässä matkan varrella löytänyt itsestäni uuden piirteen, siis korkeanpaikankammon. Ei siis ollut yhtään kivaa kavuta 6 metrin korkeuteen huojuvilla telineillä ilman kaiteita. No tuli nyt sekin sitten tehtyä ja pelättyä. Nyt on aluslaudat ja piikki maalattu. Toivottavasti ei ihan heti tarvitset toista kertaa tehdä. Mut hei, tuli ainakin voitettua omat pelot.
Sitten ihan asian sivuun. Äitini on ollut mahtava voimavara remontissa, kun on voinut hoitaa lapsia. No, tänään tapahtui sitten murhe, jossa onneksi pystyin auttamaan eli vinkki jos satutte vaikka parkkihallissa törmäämään johonkin.
Äitini peruutti autonsa minun Dodgeni teräspuskuriin ja äitien auton muovista tehdyt puskurit painuivat autosta ikävästi lommoille. Harmi, että en tajunnut ottaa kuvaa, mutta aivan rusinana oli. Pinta oli painunut noin 5 senttiä sisään. Normaalisti autopajat veloittavat näistä kai sen 500-1000 euroa, kun korjailevat.
Jos maalipinta ei ole aivan päreinä, kannattaa tehdä seuraavaa….keitä noin 10 litraa vettä, valele se lommon päälle ja auto alkaa oikaisemaan lommoja itsestään. Jos ei oikene kokonaan, niin avita hieman kädellä ja lopputuloksena on pukeutuja säilyttänyt lompakko, jonka voit käyttää muuhun kuin autokorjaamoon. Ainut muistutus, että auto oli koskaan lommoa nähnytkään, oli pieni nirhauma maalipinnassa, jonka saa väkivavahalla näkymättömiin.