Roskien kuningas
Ajattelin kirjoittaa blogia tänään niinkin seksikkäästä aiheesta, kuin roskahuolto. Kesälomalla laitoin kaiken tarmoni siihen, että saan tehdä rakennushommaa ja sitä kautta vähentää laskutettavaa työtä. Tiettyyn pisteeseen saakka tuo toimiikin, kunnes sitä huomaa, että prioriteetti on kuitenkin jostain pois. No, itse ajattelin, että luontevin vähenemä osuu roskien poistoon. Sehän nyt lähtökohtaisesti ei tuota yhtään mitään muuta kuin siistiä ympäristöä jonka ehtii hoitaa myöhemminkin.
Näinhän tuo menee tiettyyn pisteeseen saakka. Viikolla katselin työmiehiä ja roskakasat alkoivat itseasiassa toimimaan työn esteinä. Milloin työmiesten oli pakko siirrellä kasoja tai työskennellä käsittämättömissä asennoissa. Kukahan tästä tehottomuudesta maksoi….no minä tietenkin. Samaten huomasin, että sitä mukaa kun työmaa meni sotkuiseksi, alkoi myös jätekasat olemaan täynnä aivan mitä sattuu, tehden minun siivousurakkani entistä hankalammaksi. Siis pari ideaa tuli mieleen vinkiksi tuleville kohtalotovereille.
Kaikkien kalleinta jätettä on palamaton jäte. Luin tuossa eilen, että Kiertokapula alkaa myös kierrättämään kipsijätettä, mutta olen vakuuttunut, että hinnassa se ei vielä näy. Tämän kun tunnistaa, niin lastaa kuorman täyteen vain ja ainoastaan sitä palamatonta, koska on tyhmää maksaa kovaa hintaa laiskuuden vuoksi esim. Maalatusta puutavarasta. Nyt niittasin auton täyteen purettuja Gyproc levyjä sekä kevyttä vuorivillaa. Huomenna kiikutan ne sitten kaatopaikalle. Elikkä eka vinkkini on siis lajitella jätteet ja kuljetella sitä sen mukaan. On tietty hankalampi vaihtoehto, eli käydä välipunnituksissa, mutta siihen tuhrautuu aivan liian paljon aikaa.
Toinen asia mitä mieleen tulee, niin jätekustannuksiin kannattaa varautua myös budjetoinnissa. Nimittäin edellisen kerran kun kävin vaa-alla, niin vähän vajaa 300 kiloa palamatonta jätettä maksoi lähes 100 euroa kaatiksella.
Tässä näkymää 8 tunnin uurastuksen jälkeen. Hiki hatussa sai uurastaa ja repiä Gyproc levyjä muiden puurojujen välistä ja samaan aikaan sirkkeloidä talven polttopuita. Polttopuita tuli sellainen puolimottia, kun kiskoi ensin vanhat naulat pois ja pisti puut palasiksi. Sinänsä jees, että turhaa niitä hyviä puita muille poltettavaksi laittaa, mutta järkyttävä aika siinä vierähtää. Tässä tulee siis toinen vinkkini. Siinä vaiheessa, kun remontti tai rakentaminen aloitetaan (uusi tai vanha), niin kannattaa osoittaa pihalta paikat eri materiaaleille. 1) Metalli 2) muovi, 3) maalattu puu 4) maalaamatonta puu 5) Gyproc…helpottaa muuten pirusti jätehuoltoa ja omaa aikaa jää vähän järkevämpään. Samalla voi hyödyntää esim. Prisman jne. Kierrätysfasiliteetteja ja joka kauppareissun yhteydessä säästää vähän raksajäte ja työmieskustannuksissa.
Nostalginen illan idylli, jota ehkä joskus opin arvostamaan. Nyt fiilis oli, kuin olisi ollut New Yorkissa jossain sillan alla seuranaan kasa spurguja. Jotkut puut vain ovat liian naulaisia tai sitten käsillä on jotain pinkopahvit jämiä tai ohuita kaistaleita puuta. Siinä kun työmaata järjestelee, niin ei muuta kuin pata pähisemään.. Siinä mielessä harmi, että menee lämpöenergiaa hukkaan, mutta joskus on vain pakko olla itsekäs. Tuon rakennusjätteen määrä tuulensuojalevyineen päivineen on jotain aivan järkyttävää. Nytkin taisi tynnyrissä palaa 50 kiloa naulaisia puita ja pahvia. Tiedä sitten millä tyhjään tuon metallilla täytetyn tynnyrin….ehkä vien sen sellaisenaan metallinkeräykseen.
Mitään muuta ihmeellistä tänään ei saatu aikaiseksi. Kävin pariin otteeseen pelkäämässä maalaushommissa. Ensimmäisen kerran 8 metrissä telineiden varassa maalaamassa räystäslaudat ja smyygit, sitten limanuljaskamaisesti valuin ylöspäin peltikatolla piikkiin saakka maalaamassa päätylaudoitukset….pelkäsin aivan pirusti, mutta hengissä ollaan….ja sitten tikkailla keikkumassa 5 metrin korkeudella. Jösses mä inhoan korkeita paikkoja. Ei käy yhtään meidän sähkömiestä kateeksi, kun saa loihtia itsensä jotenkin 10 metrin korkeuteen asentamaan meidän antennin….